Virkamiehen rikokset ja virkasuhteen päättäminen

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on arvioida valtion virkamiesten palvelussuhteen päättämistä virkamiehen syyllistyttyä joko virantoimituksessa tai vapaa-aikana rikokseen. Tutkimuksessa tarkastellaan virkamiehen käyttäytymisvelvollisuutta suhteessa irtisanomiseen ja purkamiseen. Virkamiehen velvollisuutena on valtion virkamieslain 14.2 §:n mukaan käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Erityisesti käsitellään käyttäytymisvelvollisuuden vaatimuksia poliisihallinnon, puolustusvoimien, tullilaitoksen, rajavartiolaitoksen sekä vankeinhoitolaitoksen palveluksessa olevien virkamiesten osalta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös virantoimituksesta pidättämistä sekä määräaikaista virantoimituksesta erottamista tutkimuksen pääpainon ollessa kuitenkin virkamiehen rikosten vaikutusten arvioinnissa palvelussuhdeturvan kannalta. Virkasuhteen päättämistä verrataan työsopimuslain mukaiseen työsopimuksen päättämiseen sekä Ruotsin oikeusjärjestelmän mukaiseen virkasuhteen päättämiseen. Tutkimus on luonteeltaan pääosin oikeuspraktinen, oikeuskäytäntöä valottava. Siltä osin kuin tutkimuksessa perehdytään irtisanomis- ja purkamisperusteiden lainsäädännöllisiin lähtökohtiin ja oikeuskirjallisuuden kantoihin, tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen. Tutkimus keskittyy virkasuhteen päättämisen virkamiesoikeudelliseen arviointiin rikosoikeudellisen arvioinnin jäädessä tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan virkasuhteen säännönmukaisen päättämistavan olevan irtisanominen purkamisen ollessa huomattavasti harvinaisempaa. Virkamiehen palvelussuhdeturva näyttäisi vastaavan työsopimussuhteessa olevien työntekijöiden työsuhdeturvaa irtisanomispäätösten osalta. Tältä osin voidaan todeta, että vuoden 1994 virkamieslakia säädettäessä tavoitteeksi asetettu virka- ja työsuhteiden lähentäminen toisiinsa niin, että tavoitteena on yksi ja perusteiltaan yhtenäinen palvelussuhde näyttäisi onnistuneen. Sitä vastoin virkasuhteen purkaminen näyttää oikeuskäytännön mukaan olevan työsuhteen purkamista harvinaisempaa – erityisesti vapaa-ajan rikollisen käyttäytymisen johtaminen virkasuhteen purkamiseen näyttäisi olevan hyvin poikkeuksellista. Vertailtaessa virkasuhteen päättämistä Ruotsin virkasuhteen päättämiseen nähdään selkeänä erona purkamisten vähäinen käyttö Suomessa virkasuhteen päättämistapana, kun se Ruotsissa sitä vastoin on varsin yleistä.