Suomeen tilapäisesti lähetetyn ulkomaisen työntekijän työehtojen määräytyminen

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Suomeen rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen yhteydessä tilapäisesti lähetetyn ulkomaisen työntekijän työskentelyyn sovellettavat työehdot määräytyvät ja mitä vähimmäistyöehtoja tämän työsuhteessa tulee noudattaa Suomessa työskentelyn ajan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten lähetettyjä työntekijöitä koskevat vähimmäistyöehdot ovat käytännössä toteutuneet ja mitä velvoitteita lainsäädäntö asettaa ulkomaiselle työntekijöitä lähettävälle yritykselle sekä Suomessa toimivalle palvelun tilaajalle.

Lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka työskentelee normaalisti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut työnantaja lähettää työsuhteen kestäessä rajoitetuksi ajaksi Suomeen työhön. Lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi (96/71/EY) yksilöi kolme eri tilannetta, jolloin työntekijä katsotaan lähetetyksi. Direktiiviä sovelletaan, kun 1) työntekijä lähetetään toiseen jäsenvaltioon työhön lähettävän yrityksen lukuun ja johdolla tämän ja työntekovaltiossa toimivan palvelun vastaanottajan välillä solmitun sopimuksen nojalla, 2) työntekijä lähetetään toisen jäsenvaltion alueelle työhön samaan yritysryhmään kuuluvaan toimipaikkaan tai yritykseen ja 3) tilapäistä työvoimaa välittävä ja työvoimaa vuokraava yritys lähettää työntekijän toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen tai siellä toimivan yrityksen käyttöön.

Lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi ja sen kansalliseksi voimaansaattamiseksi säädetty laki lähetetyistä työntekijöistä (1146/1999) määrittelevät ne vähimmäistyöehdot, joita on noudatettava lähetetyn työntekijän Suomessa tehtävään työhön, mikäli nämä ehdot ovat työntekijän kannalta edullisemmat kuin muuten sovellettavan lain säännökset. Näitä vähimmäistyöehtoja ovat ensisijaisesti työaikaa, vuosilomaa, vähimmäispalkkaa sekä työturvallisuutta koskeva kansallinen normisto. Tällä sääntelyllä pyritään suojelemaan ulkomaisia lähetettyjä työntekijöitä sekä välttämään yritysten välinen epäterve kilpailu.

Työntekijöiden tilapäinen liikkuminen Euroopan unionin (EU) alueella on lisääntynyt huomattavasti uusien jäsenvaltioiden liittymisen jälkeen. Lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen ehdot ovat olleet EU:n jäsenvaltioissa vaikea asia erityisesti yritysten välisen reilun kilpailun toteutumisen kannalta ja työvoiman sosiaalisen polkumyynnin vaaran vuoksi. Työvoimakustannuksista johtuvat erot erityisesti entisten sosialististen maiden ja Suomen välillä vaikuttavat tasapuolisen kilpailun toteutumiseen ja aiheuttavat pelkoja työntekijöiden palkkojen polkemisesta. Tutkielmasta käy selville, että direktiivin ja kansallisen lain asettamat tavoitteet eivät täysin toteudu ja lähetettyjen työntekijöiden kohdalla on esiintynyt paljon ongelmia vähimmäistyöehtojen noudattamisen suhteen.