Oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus TE-keskusten palkkausjärjestelmässä 2005-2009

Abstract

Analyyttiset järjestelmät eivät ole pysyvästi vähentäneet sukupuolten välisiä palkkaeroja valtionhallinnossa. Pelkkä järjestelmien käyttöönotto ei vaikuta myönteisesti tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, vaan erityinen huomio tulee kiinnittää palkkaustietojen laajaan julkisuuteen ja oikeudenmukaisiin menettelyihin.

TE-keskusten järjestelmässä oli havaittavissa lukuisia puutteita. Arviointiryhmien (15) linjaukset poikkesivat huomattavasti toisistaan ja ilmeistä oli myös se, että arviointikehikon abstrakteja vaativuustekijöitä tulkittiin väljästi. Yhdenvertaisuuden arviointia ja oikaisumenettelyjen vireillepanoa haittasi vaativuuden arviointitietojen salaaminen.

Suoriutumisen ja vaativuustason välinen riippuvuus oli TE-keskuksissa selkeästi tunnistettavissa. Alimmilla vaativuustasoilla suoriutuminen oli arvioitu keskimääräistä heikommaksi. Sinänsä yleinen ilmiö on vastoin järjestelmien perusajatusta: työn vaativuuden kasvaessa tulisi suoriutumiselle asetettavien tavoitteiden nousta. Jatkossa järjestelmien tasa-arvovaikutuksia on syytä tutkia nykyistä tarkemmin kunkin suoriutumistekijän osalta eri vaativuustasoilla. Aineisto antaa viitteitä siitä, että kaikki arviointitekijät eivät toimi neutraalisti erilaisissa tehtävissä. Toisaalta työtuomioistuimen omaksuma, salliva linja työnantajan yksipuolisesta oikeudesta muuttaa arviointeja jälkikäteen, voi tulevaisuudessa merkitä sopimusten mukaisten arviointimenettelyjen sivuuttamista yhä useammin.

Aluehallinnon uudistuksessa voimassa olleet palkkausjärjestelmäsopimukset lakkautettiin lailla ja henkilöstö siirtyi uusiin viranomaisiin euromääräisin palkoin. Siirtymävaihe ei ole yhdenvertaisuuden periaatteen turvaamisen kannalta ongelmaton. Sopimukseton tilanne keskeyttää suoriutumisarvioinnit ja lakkauttaa erimielisyysneuvottelut. Pitkittyessään siirtymävaihe heikentää palkkausperusteiden läpinäkyvyyttä. Yhdistymisessä valittu uusi järjestelmä on osaamispainotteinen. Toisin kuin kansainvälisessä samapalkkaisuussopimuksessa, työn kuormitus ja olosuhteet eivät vaikuta työn vaativuuteen. Näiden tekijöiden huomioiminen jää siten sopimusneuvotteluihin.

Palkkasyrjintätilanteiden selvittämisen kannalta nykytilaa ei voida pitää tyydyttävänä. Työn vaativuuden arviointia koskevien yksilötason tietojen saanti on vaikeaa, jopa luottamusmiehille, vaikka palkkausta koskevat tiedot ovat julkisia. Oikeussuojaa hakevien asema riippuu siitä ovatko he sopimukseen sidottuja pääsopijajärjestöjen jäseniä, lisäksi palvelusuhteen laadulla on prosessivalinnassa olennainen merkitys.