Työsuojelun yhteistoiminta : valta, vastuu ja velvollisuudet käytännössä ja erityisesti henkisen työsuojelun tilanteissa

Abstract

Tutkielma käsittelee työsuojelun yhteistoimintaa työpaikoilla. Siinä käydään läpi työsuojelun yhteistoimintaelimet sekä työsuojeluviranomaiset ja näille kuuluvat velvollisuudet, oikeudet ja vastuunjako. Tutkielmassa keskitytään työsuojelun henkiseen puoleen ja esimerkkinä käytännön tilanteista on työpaikkakiusaamiseen ja työn kuormittavuuteen liittyvä oikeuskäytäntö. Tilanteet on koettu ongelmallisiksi varsinkin, kun työsuojeluhenkilöiltä ei toistaiseksi vaadita erityistä pätevyyttä tehtävien hoitamiseksi. Laissa ei myöskään ole säädetty menettelytavoista tai keinoista, joilla työsuojelun yhteistoimintahenkilöt voisivat nimenomaan ennaltaehkäisevästi puuttua henkisen työsuojelun ongelmiin. Nämä ovat aina työpaikan sisällä sovittavia asioita. Tosin, myös vastuu on rajattu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pitkälti työnantajalle. Ongelmaksi on koettu myös edellä mainittuihin tilanteisiin liittyvä todistelun vaikeus.

Työsuojeluun liittyvän lähdeaineiston räjähdysmäinen kasvu 2000-luvulle tultaessa kertoo sitä tosiasiaa, että työsuojelusta ollaan kyllä kiinnostuneita ja siihen liittyvää tutkimusta tehdään jatkuvasti. Työsuojelun taloudelliset vaikutukset sekä tavoitteet työurien pidentämisessä myös tukevat työsuojelun positiivista kehitystä. Käytännön esimerkeistä jää kuitenkin sellainen kuva, että yhteistoimintahenkilöille ei ole annettu tarpeellisia välineitä tai keinoja, jotta työsuojeluun suhtauduttaisiin sen vaatimalla vakavuudella.

Voidaan kärjistetysti todeta, että varsinkin työsuojelun henkinen puoli jää usein pehmeiden arvojen varaan. Ilman tosiasiallista seuraamusjärjestelmää ei pakottava lainsäädäntö saa käytännön työsuojelun yhteistoimintaa varsinkaan pienemmillä työpaikoilla vaaditulle tasolle. Tästä todisteena ovat yhä lisääntyvät psykososiaaliset ongelmat työpaikoilla, kuten työpaikkakiusaaminen sekä siihen liittyvä puuttumisen vaikeus.