Osa-aikatyö yleisesti ja osa-aikatyösuhteessa olevan oikeus saada lisätyötä

Abstract

Osa-aikatyö määritellään edelleen epätyypilliseksi työsuhdemuodoksi siitä huolimatta, että sen käyttö työmarkkinoilla on yleistä. Osa-aikatyötä tekevien henkilöiden motiivit työn tekemiseen osa-aikaisesti vaihtelevat vapaaehtoisuudesta pakollisuuteen. Johtuen osa-aikatyön yleistymisestä, sen aseman vakiintumisesta ja merkityksestä yhteiskunnalle ja yksilölle, on tärkeää tiedostaa työsuhdemuotoon liittyvät erityispiirteet. Tutkimuksessani selvitän osa-aikatyötä yleisesti ja erityiskysymyksenä tarkastelen osa-aikatyötä tekevän oikeutta saada lisätyötä. Tutkimukseni lähteinä olen käyttänyt kirjallisuutta, lainsäädäntöä esitöineen, oikeuskäytäntöä, viranomaisten tutkimuksia sekä tilastotietoja. Tutkimusmetodi on pääosin oikeusdogmaattinen, mutta osassa tutkielmaa on oikeussosiologinen lähestymistapa.

Osa-aikatyömuoto tarkoitettiin alkujaan väliaikaiseksi ratkaisuksi työvoimapulaan. Sen ajateltiin toimivan mahdollisuutena keventää vaativampia töitä tekevien työkuormaa antamalla vähemmän vaativia töitä osa-aikatyöläisille. Työsuhdemuoto on kuitenkin jäänyt osaksi työmarkkinarakenteita ja sen olemassaoloon on reagoitu esimerkiksi parantamalla osa-aikatyöntekijöiden työsuhdeturvaa. Osa-aikatyömuodon vaikuttavuus on suuri sekä yhteiskunnallisesti että yksilötasolla ja esim. sosiaali- ja terveysministeriö on teettänyt vuonna 2011 raportin osatyökykyisten työhön edistämisen vaikutuksista. Yksilötasolla mm. perhevapaat ja osa-aikaeläke mahdollistavat joustavan työajan elämäntilanteesta riippuen.

Kansainvälisesti tarkastellen osa-aikatyömuodon käyttö Suomessa on vähäistä. Osa-aikatyö mahdollistaa joustavuuden, jota yritykset tarvitsevat pärjätäkseen markkinoilla. Osa-aikatyömuodon käyttö on naisvaltaisilla aloilla yleisempää kuin miesvaltaisilla. Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken on suuria eroja osa-aikatyön yleisyydessä johtuen paljolti kulttuurieroista. Suomen ja Ruotsin ero osa-aikatyön käytössä on suuri, mutta lainsäädäntö on samansuuntainen.

Kokoaikatyön muuttuminen osa-aikatyömuodoksi tarkoittaa työsopimusehdon muuttamista perustuen lakiin tai osapuolten vapaaehtoiseen sopimukseen. Työsuhteessa olevan osa-aikaisen oikeus saada lisätyötä on niin vahva, että se ohittaa irtisanottujen takaisinottovelvollisuuden piiriin kuuluvien työntekijöiden oikeuden. Työntarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden laajuus määräytyy tapauskohtaisesti ja arviointiin vaikuttavia seikkoja ovat mm. työn sopivuus, henkilökohtaiset taidot, maantieteellinen sijainti ja työnantajan direktio-oikeus. Syrjintä osa-aikatyösuhdemuodon perusteella on kiellettyä mutta poikkeaminen siitä sallitaan määrätyillä perusteilla.