Työnantajan harhaanjohtaminen työhönoton yhteydessä

Abstract

Käsittelen tutkielmassani työnantajan harhaanjohtamista työhönoton yhteydessä. Tutkimusmetodini on oikeusdogmaattinen. Tarkoitukseni on selvittää ne tilanteet, joita voidaan pitää työnantajan harhaanjohtamisena sekä ne tilanteet, jolloin harhaanjohtaminen ei lähtökohtaisesti voi tulla kysymykseen. Aihe on tällä hetkellä ajankohtainen, sillä mediassa on viime aikoina uutisoitu useasti sellaisista henkilöistä (ns. valeammattilaiset), joilta on puuttunut ammatin harjoittamiseen vaadittava tutkinto.

Oikeuskäytännön mukaan harhaanjohtaminen tai ainakin väitetty harhaanjohtaminen on liittynyt esimerkiksi työntekijän soveltuvuuteen tiettyyn tehtävään taikka hänen koulutukseensa ja ammattitaitoonsa. Lisäksi se on liittynyt myös esimerkiksi työntekijän terveydentilaan, yksityiselämään tai rikolliseen taustaan. Harhaanjohtaminen saattaa ilmetä tietoisena valehteluna tai jonkin seikan kertomatta jättämisenä. Harhaanjohtamisen arvioinnissa on merkitystä työhönoton yhteydessä kerättävillä tiedoilla.

Jotta harhaanjohtamisesta aiheutuisi seuraamuksia työntekijälle, tulee sen olla olennaista. Mikä tahansa tilanne ei siis voi tulla arvioitavaksi tällaisena harhaanjohtamisena. Harhaanjohtamisella voi olla sekä työoikeudellisia että rikosoikeudellisia seuraamuksia. Esimerkiksi terveydentilaan ja yksityiselämään liittyvät tapaukset ovat tulleet arvioitavaksi työoikeudellisesta näkökulmasta, kun taas valeammattilaiset ovat syyllistyneet usein näissä toimissa rikoksiin. Tämän vuoksi käsittelen nämä myös tutkielmassa eri luvuissa.

Työnantajan harhaanjohtamista tapahtuu työhönotossa jossakin määrin. Oikeuskäytännön valossa harhaanjohtaminen ei ole kuitenkaan kovin yleistä, vaikka tietojen kerääminen työnhakijoista onkin lisääntynyt. Harhaanjohtamisen tai väitetyn harhaanjohtamisen sisältö voi olla hyvinkin erilaista ja eri asteista tilanteesta riippuen. Harhaanjohtamisen olennaisuuden arvioinnin osalta erityisesti yksityiselämään liittyviin seikkoihin, terveydentilatiedot mukaan lukien, on suhtauduttu oikeuskäytännössä ankarasti. Harhaanjohtamistapauksista ei voida kuitenkaan vetää mitään yleispätevää johtopäätöstä, vaan tilanteet tulevat aina arvioitavaksi kussakin yksittäistapauksessa erikseen.