Määräaikaisten työsopimusten käyttö työvoiman vuokrauksessa

Abstract

Tutkielman selvittää oikeuskäytännön, kirjallisuuden sekä lainsäädännön ja esitöiden kautta oikeudellisen tilanteen määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisesta yleisesti sekä tarkemmin suhteessa vuokratyöhön.

Tutkimustyö keskittyy vuoden 2001 työsopimuslakiin ja sen määräaikaisia työsuhteita määrittävän ensimmäisen luvun kolmannen pykälän tulkintaan. Pykälää tarkennettiin jakamalla se kolmeen momenttiin keväällä 2011. Tutkielman tavoitteena on ollut ennen kaikkea selvittää tämän muutoksen oikeudellinen merkitys. Muutosta olen peilannut suhteessa uusimpiin määräaikaisuuksia määrittäviin korkeimman oikeuden ratkaisuihin sekä kirjallisuudessa ja muissa tieteellisissä julkaisuissa esitettyihin mielipiteisiin.

Toistaiseksi voimassaolevan työsuhteen ollessa lakisääteinen pääsääntö, edellyttää määräaikainen työsuhde perusteltua syytä. Perustellun syyn tulee johtua työnantajan työvoimatarpeen määräaikaisuudesta. Määräaikaisuuden itsenäiseksi perusteeksi ei käy se, että työ tehdään vuokratyönä, vaan sen tulee liittyä teetetyn työn keston määräaikaisuuteen. Perustellun syyn arviointiin vaikuttaa se, onko työtarpeen alku ja loppu työsopimusta solmittaessa tiedossa. Arviointiin vaikuttavat olennaisesti myös vuokratyönantajan koko ja asiakaskunnan vakiintuneisuus sekä käyttäjäyrityksen olosuhteet. Jossain määrin myös alan luonteella voi olla merkitystä.

Lopuksi olen laatinut yhteenvedon olennaisista huomioitavista seikoista kun päätetään siitä, palkataanko henkilö määräaikaiseen vai toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen. Lain ja ennakkopäätösten tulkinnasta ei ole saavutettu täyttä konsensusta, joten tutkimus ja lainsäädäntötyö jatkunee vielä tulevina vuosina aiheen tiimoilta. Loppuun olen kirjoittanut lyhyen de lege ferenda tekstin mahdollisista tulevista lainsäädäntömuutoksista.