Tapaturmakorvausten syyyhteys psyykkisiin seurauksiin korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä
Pyykönen, Katja (2013)
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201310101284
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201310101284
Tiivistelmä
Korvausoikeudessa henkilövahingot ovat yhteiskunnallisesti merkittävä vahinkoryhmä, sillä ne ovat usein pitkäaikaisia ja taloudellisesti vaikeita vahinkoja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää työtapaturmista aiheutuneiden psyykkisten seurausten korvauskäytäntöä ja siihen liittyvää syy-yhteys problematiikkaa. Selvittämisen apuna ja vertailupohjana käytetään vahingonkorvausoikeudellisen henkilövahingon käsitettä.
Tapaturmavakuutusjärjestelmän mukainen korvausvastuu on tuottamuksesta riippumatonta ankaraa vastuuta. Työtapaturma tulee tapaturmavakuutuslain mukaan korvattavaksi silloin, kun kyseessä on lainsoveltamisalaan kuuluva tapaturma, jonka seuraus on syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Henkilövahinkojen osalta syy-yhteyden toteamiseen ja sen näyttöön liittyy useita ongelmia, jotka heikentävät vahingonkärsijän korvaussuojaa. Näyttöongelmien osalta oikeuskäytännössä on päädytty suojaamaan vahingonkärsijää intressiä ja alentamaan näyttökynnystä siten, että todennäköinen syy-yhteyden olemassaolo on riittänyt korvausvelvollisuuden syntymiselle.
Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintunut linja psyykkisten seurausten korvauskelpoisuudesta. Henkilövahingoille on tunnusomaista niiden tapauskohtainen ratkaiseminen ja etenkin monitekijäiset psyykkiset vahingot vaativat tilannekohtaista arviointia. Jokaisen ratkaisun kohdalla tulee arvioitavaksi vahinkotapahtumaan liittyvät kysymykset, kuten tapaturmasta aiheutuneen vamman tai järkytyksen aste ja vaikeus. Vahinkotapahtuman perusteella voidaan lääketieteellisen selvityksen avulla arvioida, onko tapaturma voinut todennäköisesti aiheuttaa korvattavaksi vaaditun seurauksen. Epäselvissä tilanteissa oikeudellisen arvioinnin osalta on ollut kyse siitä, onko vastapuoli pystynyt osoittamaan seikkoja syy-yhteyden katkeamiselle. Sinänsä epäselvätkin tilanteet on katsottu vahingonkärsijän eduksi silloin, jos ei ole pystytty esittämään riittävää selvitystä syy-yhteyden katkeamiselle.
Tapaturmavakuutusjärjestelmän mukainen korvausvastuu on tuottamuksesta riippumatonta ankaraa vastuuta. Työtapaturma tulee tapaturmavakuutuslain mukaan korvattavaksi silloin, kun kyseessä on lainsoveltamisalaan kuuluva tapaturma, jonka seuraus on syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Henkilövahinkojen osalta syy-yhteyden toteamiseen ja sen näyttöön liittyy useita ongelmia, jotka heikentävät vahingonkärsijän korvaussuojaa. Näyttöongelmien osalta oikeuskäytännössä on päädytty suojaamaan vahingonkärsijää intressiä ja alentamaan näyttökynnystä siten, että todennäköinen syy-yhteyden olemassaolo on riittänyt korvausvelvollisuuden syntymiselle.
Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintunut linja psyykkisten seurausten korvauskelpoisuudesta. Henkilövahingoille on tunnusomaista niiden tapauskohtainen ratkaiseminen ja etenkin monitekijäiset psyykkiset vahingot vaativat tilannekohtaista arviointia. Jokaisen ratkaisun kohdalla tulee arvioitavaksi vahinkotapahtumaan liittyvät kysymykset, kuten tapaturmasta aiheutuneen vamman tai järkytyksen aste ja vaikeus. Vahinkotapahtuman perusteella voidaan lääketieteellisen selvityksen avulla arvioida, onko tapaturma voinut todennäköisesti aiheuttaa korvattavaksi vaaditun seurauksen. Epäselvissä tilanteissa oikeudellisen arvioinnin osalta on ollut kyse siitä, onko vastapuoli pystynyt osoittamaan seikkoja syy-yhteyden katkeamiselle. Sinänsä epäselvätkin tilanteet on katsottu vahingonkärsijän eduksi silloin, jos ei ole pystytty esittämään riittävää selvitystä syy-yhteyden katkeamiselle.
Kokoelmat
- Pro gradut [3935]