Porotalouden verotus
Parkkila, Reijo (2010)
There are no files associated with this item.
Parkkila, Reijo
Lapin yliopisto
2010
openAccess
Tiivistelmä
Porotalouden verotusta koskeva tutkimus painottuu oikeushistorialliseen sekä lainopilliseen näkökulmaan. Porotalouden verotus on viimeinen keskimääräisen puhtaan tuoton verotuk-seen perustuva verotusmuoto Suomessa. Tutkimuksessa on selvitetty poroverotuksen histo-riallista taustaa sekä kehitystä nykymuotoonsa. Lainopillinen osio tarkastelee poroverotuk-sen keskimääräisyyteen perustuvaa menettelyä suhteessa tuloverotuksen todellisten tulojen verotukseen. Arvonlisäverotuksessa vallitsevan paliskuntien ryhmärekisteröintimenettely on otettu tarkastelussa huomioon.
Porotalous ei ole elinkeinona eikä verotulojen lähteenä kovin merkittävä, mutta sillä on elin-keinona alueellista ja paikallista merkitystä. Porotalouden verotuksessa vallitseva keskimää-räismenetelmä perustuu aikaisempiin lapin- ja maaverojärjestelmiin, joissa verot on arvioitu tiettyjen maan hyvyyttä tai nautintaoikeuden laajuutta tai tuottoa osoittavin mittarein. Maa- ja metsätaloudessa keskimääräinen puhtaan tuoton verotus oli käytössä aluksi maalaiskuntien verotuksessa, koska näin varmistettiin kunnille tasainen verotuotto, joka ei vaihdellut esi-merkiksi satotasojen mukaan. Porotalouden puhtaan tuoton verosäännökset kirjattiin lakiin 1940-luvulla sillä perusteella, että porotalouden tulo jouduttiin käytännössä arvioimaan puut-tuvien tulo- ja menotietojen vuoksi. Maatalouden keskimääräisverotus lakkautettiin vuodesta 1968 alkaen, koska se koettiin epäoikeudenmukaiseksi. Metsätalouden puhtaan tuoton ve-rotus säilyi vuoteen 2005 asti paljolti metsäpoliittisin perustein. Porotalouden puhtaan tuoton verotuksen säännökset ovat säilyneet suppeina ja muuttumattomina näihin päiviin saakka.
Porotalouden verotuksessa on maa- ja metsätalouden keskimääräismenetelmiin verrattuna ollut jo alusta saakka todellisten tulojen ja menojen tarkastelua. Paliskunnan kirjanpitoon kirjatut tulot ja menot ovat muodostaneet laskennan perustan. Paliskunnan osakkaan henki-lökohtaiset tulot ja menot ovat aluksi olleet laskelmissa keskimääräisarvioihin perustuvia, mutta vähitellen vuodesta 1995 lähtien tulot ja menot on voitu laskea todellisina arvonlisäve-rotietojen pohjalta. Porotalouden puhtaan tuoton keskimääräisyys tulee esiin siinä, että tiet-tyjen kohtuullistamistoimenpiteiden jälkeen puhdas tuotto jaetaan paliskunnan poronomista-jille heidän lukuporojensa suhteessa.
Porotalouden puhtaan tuoton verojärjestelmän ongelmiksi todettiin tutkimuksessa se, että poronomistajan yksilölliset olosuhteet voidaan ottaa vain rajoitetusti huomioon. Järjestel-mässä syntyy hankalia rajapintoja porotalouden alkutuotannon ja porotaloudesta erillisen jalostustoiminnan välille. Toinen ongelma-alue on se, miten käsitellään porotalouteen liittyvät yhdelle henkilölle kohdistuvat työkorvaukset. Ne on porotalouden verotuksen erityisluontei-suuden vuoksi katsottava helpommin kuin muissa elinkeinoissa henkilökohtaiseksi tuloksi. Verotettava kokonaistulo on porotalouden puhtaan tuoton verotuksessa keskimäärin sama tai hieman alhaisempi kuin yksilöllisessä järjestelmässä, mutta poronomistajakohtaiset yksi-lölliset verotettavan tulon vaihtelut voivat jäädä järjestelmässä liian vähälle huomiolle.
Porotalous ei ole elinkeinona eikä verotulojen lähteenä kovin merkittävä, mutta sillä on elin-keinona alueellista ja paikallista merkitystä. Porotalouden verotuksessa vallitseva keskimää-räismenetelmä perustuu aikaisempiin lapin- ja maaverojärjestelmiin, joissa verot on arvioitu tiettyjen maan hyvyyttä tai nautintaoikeuden laajuutta tai tuottoa osoittavin mittarein. Maa- ja metsätaloudessa keskimääräinen puhtaan tuoton verotus oli käytössä aluksi maalaiskuntien verotuksessa, koska näin varmistettiin kunnille tasainen verotuotto, joka ei vaihdellut esi-merkiksi satotasojen mukaan. Porotalouden puhtaan tuoton verosäännökset kirjattiin lakiin 1940-luvulla sillä perusteella, että porotalouden tulo jouduttiin käytännössä arvioimaan puut-tuvien tulo- ja menotietojen vuoksi. Maatalouden keskimääräisverotus lakkautettiin vuodesta 1968 alkaen, koska se koettiin epäoikeudenmukaiseksi. Metsätalouden puhtaan tuoton ve-rotus säilyi vuoteen 2005 asti paljolti metsäpoliittisin perustein. Porotalouden puhtaan tuoton verotuksen säännökset ovat säilyneet suppeina ja muuttumattomina näihin päiviin saakka.
Porotalouden verotuksessa on maa- ja metsätalouden keskimääräismenetelmiin verrattuna ollut jo alusta saakka todellisten tulojen ja menojen tarkastelua. Paliskunnan kirjanpitoon kirjatut tulot ja menot ovat muodostaneet laskennan perustan. Paliskunnan osakkaan henki-lökohtaiset tulot ja menot ovat aluksi olleet laskelmissa keskimääräisarvioihin perustuvia, mutta vähitellen vuodesta 1995 lähtien tulot ja menot on voitu laskea todellisina arvonlisäve-rotietojen pohjalta. Porotalouden puhtaan tuoton keskimääräisyys tulee esiin siinä, että tiet-tyjen kohtuullistamistoimenpiteiden jälkeen puhdas tuotto jaetaan paliskunnan poronomista-jille heidän lukuporojensa suhteessa.
Porotalouden puhtaan tuoton verojärjestelmän ongelmiksi todettiin tutkimuksessa se, että poronomistajan yksilölliset olosuhteet voidaan ottaa vain rajoitetusti huomioon. Järjestel-mässä syntyy hankalia rajapintoja porotalouden alkutuotannon ja porotaloudesta erillisen jalostustoiminnan välille. Toinen ongelma-alue on se, miten käsitellään porotalouteen liittyvät yhdelle henkilölle kohdistuvat työkorvaukset. Ne on porotalouden verotuksen erityisluontei-suuden vuoksi katsottava helpommin kuin muissa elinkeinoissa henkilökohtaiseksi tuloksi. Verotettava kokonaistulo on porotalouden puhtaan tuoton verotuksessa keskimäärin sama tai hieman alhaisempi kuin yksilöllisessä järjestelmässä, mutta poronomistajakohtaiset yksi-lölliset verotettavan tulon vaihtelut voivat jäädä järjestelmässä liian vähälle huomiolle.
Kokoelmat
- Pro gradut [3930]