Natura 2000 -suojelusta poikkeamisen kompensaatio: luonnonsuojelulain 69 §:n 2 momentin ja luontodirektiivin vastaavuus ja tulkinta
Lindholm, Santeri (2012)
Lindholm, Santeri
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201204191076
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201204191076
Tiivistelmä
Luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista lupaa Natura 2000 -suojelusta poikkeamiseen ei ole toistaiseksi myönnetty Suomessa. Paineet tällaisen luvan myöntämiselle kasvavat kuitenkin kokoajan esimerkiksi kaivoshankkeiden takia. Luonnonsuojelulain 69 §:n mukaan mikäli poikkeus myönnetään, tulee valtion huolehtia siitä, että suojeluarvoille aiheutuva haitta korvataan, eli kompensoidaan. Myös luontodirektiivi velvoittaa valtiota korvaamaan poikkeamisesta aiheutuvan haitan. Komission luontodirektiiviä koskevissa tulkintaohjeissa poikkeamisesta aiheutuvan haitan korvaamisen kustannukset tulee kuitenkin asettaa toiminnanharjoittajan maksettavaksi. Luonnonsuojelulain sanamuoto taas velvoittaa vain valtiota.
Ympäristönormien tulkinnassa voidaan käyttää monia erilaisia oikeuslähteitä, joita voidaan jaotella eri tavoin. Sallittuihin oikeuslähteisiin kuuluu esimerkiksi ns. soft law -aineisto, jollaisia ovat mm. komission luontodirektiiviä koskevat tulkintaohjeet. Eurooppaoikeudellisten normien tulkinnassa keskeisiä ovat myös yhteisön oikeusperiaatteet, joista tutkielman aiheen kannalta keskeisimmät ovat ensisijaisuusperiaate ja aiheuttamisperiaate.
Luonnonsuojelulain 69 § velvoittaa kompensaatioon mutta siitä ei voida tehdä sellaista tulkintaa, jonka mukaan toiminnanharjoittajan olisi maksettava kompensaation kustannukset. Luontodirektiivistä voidaan tehdä tulkinta, jonka mukaan toiminnanharjoittajan on maksettava kustannukset ja siihen velvoittaa myös aiheuttamisperiaate. Ensisijaisuusperiaatteesta johtuen myös luonnonsuojelulain säännöksille tulisi antaa sellainen tulkinta, että ne ovat eurooppaoikeuden mukaisia. Näin ollen luonnonsuojelulain 69 § on ristiriidassa luontodirektiivin kanssa ja se tulisi korjata vastaamaan luontodirektiivin tarkoitusta.
Ympäristönormien tulkinnassa voidaan käyttää monia erilaisia oikeuslähteitä, joita voidaan jaotella eri tavoin. Sallittuihin oikeuslähteisiin kuuluu esimerkiksi ns. soft law -aineisto, jollaisia ovat mm. komission luontodirektiiviä koskevat tulkintaohjeet. Eurooppaoikeudellisten normien tulkinnassa keskeisiä ovat myös yhteisön oikeusperiaatteet, joista tutkielman aiheen kannalta keskeisimmät ovat ensisijaisuusperiaate ja aiheuttamisperiaate.
Luonnonsuojelulain 69 § velvoittaa kompensaatioon mutta siitä ei voida tehdä sellaista tulkintaa, jonka mukaan toiminnanharjoittajan olisi maksettava kompensaation kustannukset. Luontodirektiivistä voidaan tehdä tulkinta, jonka mukaan toiminnanharjoittajan on maksettava kustannukset ja siihen velvoittaa myös aiheuttamisperiaate. Ensisijaisuusperiaatteesta johtuen myös luonnonsuojelulain säännöksille tulisi antaa sellainen tulkinta, että ne ovat eurooppaoikeuden mukaisia. Näin ollen luonnonsuojelulain 69 § on ristiriidassa luontodirektiivin kanssa ja se tulisi korjata vastaamaan luontodirektiivin tarkoitusta.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4449]