Tuulivoimaa koskevan sääntelyn kehittäminen Ruotsin ja Tanskan esimerkkien valossa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on ollut vertailla Suomen tuulivoimasääntelyä Tanskan ja Ruotsin vastaaviin sekä löytää näiden maiden sääntelymalleista sellaisia ratkaisuja, joiden perusteella Suomen tuulivoimasääntelyä voitaisiin kehittää. Tutkielman tarkoitus liittyy valtioneuvoston pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiaan, jonka mukaan Suomen tuulivoimakapasiteettia tulisi nostaa noin 200 megawatista 2000 megawattiin vuoteen 2020 mennessä. Vertailumaiksi valittiin Tanska ja Ruotsi siitä syystä, että kyseisissä maissa on tuulivoimakapasiteettia huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Lisäksi kyseisten maiden oikeusjärjestelmät ovat samankaltaisia Suomeen nähden. Tutkielman tutkimusmetodeina käytetään oikeusvertailevaa tutkimusta sekä tavoitteellista laintulkintaa. Jälkimmäinen metodi liittyy maankäyttö- ja rakennuslain tuulivoimayleiskaavaa koskevaan uudistukseen, jonka eräänä tavoitteena on tuulivoimarakentamisen selkeyttäminen ja sujuvoittaminen.

Tutkielmassa on keskitytty erityisesti maankäytön suunnitteluun, rakentamiseen sekä ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyviin näkökohtiin. Lisäksi tutkielmassa on käyty lyhyesti läpi vertailumaiden sähkömarkkina- ja liikennelainsäädäntöjä tuulivoimarakentamisen osalta.

Vertailun perusteella suurimmat eroavaisuudet liittyvät maankäytön valtakunnallisiin ja alueellisiin ohjauskeinoihin sekä tuulivoimahankkeiden rakennus- ja ympäristöluvan tarpeeseen. Teolliset tuulivoimalat eivät esimerkiksi yleensä tarvitse rakennuslupaa Tanskassa tai Ruotsissa. Tuulivoimaloiden YVA-menettelyihin liittyy myös tiettyjä eroavaisuuksia. YVA esimerkiksi nivoutuu vertailumaissa tiiviimmin yhteen kaavoituksen kanssa kuin Suomessa.

Suomen tuulivoimasääntelyn kehittämiseksi tutkielmassa esitetään rakennusluvan tarpeen poistamista ainakin sellaisten tuulivoimahankkeiden kohdalla, jotka edellyttävät ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Lisäksi tutkielmassa ehdotetaan tarkemman ohjeistuksen laatimista tuulivoimaa koskevien maakunta- ja yleiskaavojen ohjausvaikutuksien osalta. Samoin myös tuulivoiman ympäristövaikutuksista tulisi antaa nykyistä selvempiä raja-arvoja, erityisesti meluvaikutuksien osalta. Lisäksi tutkielmassa ehdotetaan, että tuulivoimaloita koskevat YVA-menettelyt sovitettaisiin kaavoitukseen kanssa yhteen entistä tiiviimmin. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, voitaisiinko tuulivoimaloiden YVA-menettely korvata kokonaan kaavoituksessa tehtävillä arvioinneilla. Lisäksi tuulivoimarakentamiseen liittyvää viranomaisohjeistusta tulisi tutkielman mukaan keventää, erityisesti liikennelainsäädännön osalta.