EU:n ympäristösääntely julkisissa hankinnoissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää EU:n pääasialliset ympäristöoikeudelliset sääntelykeinot julkisissa hankinnoissa ja niiden toimintamekanismit unionin ympäristöpolitiikan toteuttamiseksi. Samalla tutkielmassa selvitetään, minkälaisia ympäristönäkökohtia voidaan käyttää julkisten hankintojen perusteina ja mitä niiden käyttö edellyttää. Tutkielman tutkimuskohde edellyttää sääntelyteorian tutkimusmenetelmän käyttöä. Tutkielma rajautuu pääasiassa unionin oikeuteen.

EU:n ympäristöoikeuden sääntelykeinot jakautuvat julkisissa hankinnoissa perinteiseen lainsäädäntöön, joka sisältää eriyisesti unionin hankintadirektiivin, SEUT:n oikeusperiaatteet ja EUTI:n oikeuskäytännön, sekä informaatio-ohjaukseen, joka sisältää erityisesti koulutuksen (Euroopan komission Buying green! -käsikirja, GPP-internetsivusto ja GPP-kriteereiden taustaraportit), ympäristömerkinnät ja informaation tarjoamisen (GPP-kriteerit). Säätelykeinot eivät, erityislainsäädäntöä lukuun ottamatta, aseta hankintayksiköille velvollisuuksia käyttää julkisissa hankinnoissa ympäristönäkökohtia, vaan niiden käyttäminen on hankintayksiköille vapaaehtoista.

Ympäristöpolitiikka limittyy julkisissa hankinnoissa sisämarkkinapolitiikkaan ja tavoitteiden välille syntyy kompromisseja. Selkeimmin ympäristöpolitiikan tavoitteista toteutuvat informaation tarjoaminen sekä selkeät ja kunnianhimoiset kriteerit. Sääntelykeinoilla on hyvät edellytykset vaikuttaa myös innovaatioihin sekä tuotteiden ja palvelujen ympäristöominaisuuksien parantumiseen erityisesti sellaisissa tuoteryhmissä, joissa julkisen sektorin hankinnat muodostavat suuren osan markkinoista. Nämä vaikutukset edistävät osaltaan vihreän talouden kehitystä.