Euroopan unionin päästökauppa ohjauskeinona ja sitä turvaavan sääntelyn tarpeellisuus

Abstract

Tutkielma käsittelee EU:n päästökauppajärjestelmää ympäristöoikeudellisena ohjauskeinona. Tutkielmassa on pyritty paikantamaan järjestelmän haasteita ja ongelmakohtia sekä arvioimaan järjestelmän vaikuttavuutta. Tarkastelu keskittyy järjestelmään liittyvän sääntelyn tarpeellisuuden arviointiin ja yhdeksi keskeiseksi esimerkiksi sääntelyn turvaamistoimenpiteistä on nostettu Euroopan komission vahvistunut rooli uudella päästökauppakaudella 2013–2020. Tutkimuksen keskeisenä lähtökohtana on uusi päästökauppadirektiivi (2009/29/EY). Kansallisesta näkökulmasta on tarkasteltu uuden päästökauppalain implementointia. Järjestelmää on tarkasteltu yleisesti sääntelyteoreettisen tutkimusmenetelmän kautta, ja perinteisen sääntelyn analysointiin on käytetty lainopillista tutkimusmenetelmää.

Kasvihuonekaasupäästöt aiheuttavat kuormitusta ympäristölle, jota pyritään ehkäisemään luodulla päästökauppajärjestelmällä. Tutkielmassa on pohdittu mitä merkitystä turvaavalla sääntelyllä on päästökauppajärjestelmän toimivuuden kannalta, ja analysoitu kuinka järjestelmä sääntelykeinona vaikuttaa ilmastopoliittisten tavoitteiden toteuttamisessa. Sääntelymuutoksia on arvioitu taloudellisen ohjauskeinon näkökulmasta. Tarkastelussa on pyritty ymmärtämään, miksi sääntelyä on ollut välttämätöntä muuttaa ja miksi komission uusi rooli on katsottu tarpeelliseksi. Tavoitteena tässä on mitä ilmeisimmin ollut jäsenvaltioiden käyttäytymisen tehokkaampi ohjaaminen, jolloin päästökauppadirektiivin tavoitteet, päästöjen vähentäminen sekä kustannustehokkuus toteutuisivat varmemmin. Sääntelyn monimutkaisuuden on nähty aiheuttavan ongelmia sääntelyä konkreettisesti soveltaville kansallisille toiminnanharjoittajille.

Tutkielmassa on tultu siihen lopputulokseen, että päästökauppajärjestelmää turvaavan sääntelyn ongelmaksi on muodostunut sen monimutkaisuus ja epätäydellisen lain ongelma. Järjestelmä on sitä luotaessa toiminut aluksi toivotusti, mutta muuttunut taloustilanne ja ohjauskeinojen päällekkäisyys ovat asettaneet suuria haasteita järjestelmälle ja sen ohjausvaikutukselliselle tehokkuudelle. Päästökauppajärjestelmää on jouduttu parantelemaan ja sääntelymuutokset voidaan nähdä turvaavina toimenpiteinä sekä itse järjestelmän että sääntelyn osalta.