Pilaantunut maaperä ja kohtuus

Abstract

Tutkielma käsittelee pilaantuneen maaperän ja pohjaveden toissijaista puhdistamisvastuuta, josta säädetään ympäristönsuojelulain (86/2000) 75.2 §:ssä. Tutkielmassa tarkastellaan julkisoikeudellisen puhdistamisvastuun ja siviilioikeudellisen vastuun välistä oikeussuhdetta. Pohditaan myös mitä asioita kohtuusharkinnassa tulisi ottaa huomioon ja miten yksityisoikeudelliset sopimukset vaikuttavat julkisoikeudelliseen vastuuseen.

Pilaantuneen maaperän puhdistamisvelvollisuutta koskeva lainsäädäntö pohjautuu julkisoikeudelliseen sääntelyyn. Jos pilaantumisen aiheuttajaa ei saada vastuuseen, siirtyy vastuu alueen haltijalle. Vastuu voidaan kohdentaa alueen haltijaan vain, jos pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan. Alueen haltijan puhdistamisvastuun kohtuullistaminen on mahdollista vain, jos se katsotaan ilmeisen kohtuuttomaksi.

Kohtuuden kriteerejä ei ole tarkemmin säädelty. Lainsäädäntö on puutteellista, eikä oikeuskäytäntöä ole syntynyt. Valvontaviranomaisten tulee noudattaa lainalaisuuden periaatetta, mutta kohtuusperiaate ei ole vakiintunut oikeusperiaate ympäristöoikeudessa. Myös hallinto-oikeudessa kohtuusperiaatteen asema on avoin. Kohtuusperiaatteen soveltamista hankaloittaa myös sen tapauskohtaisuus ja yleisluontoisuus. Näin ollen ratkaisuvalta on siirtynyt valvontaviranomaisille, joilla on vastakkain ympäristön etu ja haltijan vastuun kohtuullistaminen. Kohtuusharkinnassa täytyy ottaa huomioon monta eri tekijää, joista yksi merkittävä on haltijan taloudellinen asema. Alueen haltija voidaan vapauttaa vastuusta joko kokonaan tai osittain. Valvontaviranomaisilla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon sopimuspuolten tekemiä yksityisoikeudellisia sopimuksia.

Alueen haltijan puhdistamisvastuulla on kytköksiä siviilioikeuteen, varsinkin vahingonkorvausoikeudelliseen tuottamusajatteluun. Tätä tukee se, että haltijan tulee olla vilpittömässä mielessä vapautuakseen vastuusta. Lisäksi julkisoikeudellisella puhdistamisvastuulla ja sosiaalioikeuden aiheettomasti maksettujen etuuksien takaisinperinnällä on havaittavissa samoja piirteitä. Edellä mainittuja tulisi käyttää apuna kohtuusharkinnassa.