Pajala-Kolari kaivoshankkeiden vaikutukset vesistöön ja Natura 2000 - kohteiden luonnonarvoille

Abstract

Tutkielmassa käsitellään Natura 2000 -alueisiin kohdistuvaa luonnonarvojen merkittävyyden arviointia osana rajat ylittävää ympäristövaikutusten arviointia (YVA) ja vesistösääntelyä Pajala-Kolari kaivoshankkeiden yhteydessä. Tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin kansallista ja kansainvälistä sääntelyä, joka vaikuttaa tutkimuksen kohteena olevien kaivoshankkeiden taustalla luonnonsuojelun näkökulmasta. Tutkielman aihealue sijoittuu näin luonnonvara- ja luonnonsuojeluoikeuteen. Tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen, mutta myös oikeusvertailevaa otetta käytetään selvitettäessä Ruotsin sääntelyä. Tutkielmaa on tehty yhteistyössä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa ja sille on myönnetty rahoitus Suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission toimesta.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää erityisesti viranomaisten näkökulmasta ongelmalliseksi muodostunutta luonnonsuojelulain 65 §:ään ja 66 §:ään pohjautuvaa Naturaarviointiin liittyvää luonnonarvoihin kohdistuvaa ”merkittävän heikentämisen” ja ”todennäköisyyden” -käsitteiden sisältöä ja niiden käytäntöön soveltamista Natura 2000 -alueiden suojelun turvaamisessa. Säädösten ohella keskeisenä lähteenä ovat Suomen, Ruotsin ja EU:n oikeuskäytäntö. Pajala-Kolari kaivoshankkeiden mahdollisten rajat ylittävien vaikutusten vuoksi tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää kansainväliseen YVA - menettelyyn liittyvää sääntelyä ja tuoda esiin mahdollisia ongelmakohtia suhteessa Suomen YVA -menettelyyn. Kaivoshankkeiden vesistövaikutuksia tutkitaan erityisesti Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen, vesiensuojelun ja vesitaloushankkeiden lupaharkinnan näkökulmasta.

Merkittävyyden ja todennäköisyyden -käsitteille ei ole annettavissa selkeää sisältöä. Niiden sisällön määrittäminen perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, johon meneillään oleva LSL:n muutos ei tuo merkittävää parannusta. Natura-arvioinnin sisällön määrittämiseen lainsäädännön tasolla näyttäisi myös liittyvän aukollisuutta. Kansainvälisen YVA:n osalta suurimmat ongelmakohdat voidaan katsoa liittyvän pitkiin käsittelyaikoihin, useisiin viranomaistahoihin, YVA -asiakirjoihin ja arvioinnin tulosten huomioon ottamiseen. Suomen ja Ruotsin väliseen rajajokisopimukseen ei toistaiseksi näyttäisi liittyvän suurempia ongelmakohtia. Vesivarojen käytön ja suojelun välille tulisi löytää yhdennetyn hallinnan avulla kestävän käytön mukainen tasapaino, jossa rajajokikomissiolla tulee olla merkittävä rooli.