Urheilun mediasopimusten laatimiseen liittyvät ongelmakohdat

Abstract

Urheilun merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on korostunut vuosien myötä merkittävästi ja urheilusta on tullut yhä suuremmassa mittakaavassa kaupallista toimintaa, johon liittyy suurten varallisuuserien hallintaa ja niistä sopimista. Mediasopimukset muodostavat mainostuloineen erään merkittävimmän varallisuuserän nykyaikaisten urheilusopimusten joukossa. Enää pelkkä televisiointisopimuksen käsite ei riitä kattamaan esimerkiksi urheilukilpailuista tuotettua lähetystä vaan ajanmukaisempaa on puhua mediasopimuksesta, jolloin kyseeseen tulevat myös muut mediat. Mediasopimusten olennaisia elementtejä esimerkiksi teoskappaleen tekijöiltä tallenteen tuottajalle siirtyvien oikeuksien tarkastelun ohella ovat muun muassa lähetyksen välittämistä sekä lähetyksestä syntyneen tallenteen hyödyntämistä koskevat oikeudet.

Lähtökohtana tutkielmassani on yleisesti televisio- ja radiotoiminnan harjoittaminen sekä siihen liittyvät rajoitukset sekä oikeudet niin televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain kuin tekijänoikeussäännöstön nojalla. Tärkeä näkökohta työssäni on myös mediasopimuksen laatimiseen liittyvien oikeuksien siirtyminen sekä uusien medioiden huomioon ottaminen sopimuskäytännössä. Ennakollinen, huolellinen valmistelu ja esimerkiksi eri osapuolille myöhemmin tallenteeseen tarvittavien oikeuksien määrittely on ensisijaisen arvokkaassa asemassa mediasopimusten valmistelussa

Vuoden 2010 alusta lainsäädäntöön on tulossa muutoksia audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin myötä. Direktiivi tulee mahdollistamaan lyhyiden otteiden käytön uutisointitarkoituksessa vastikkeetta. Se merkitsee huomattavaa poikkeusta nykyiseen käytäntöön, jossa pääsääntöisesti aina materiaalin käyttäminen tapahtuu vastikkeellisesti. Direktiivi vaikuttaa myös urheilutapahtumien televisioinnin kannalta olennaiseen mainostamiseen ja sponsorointiin sekä tulee sallimaan vastiketta vastaan tapahtuvan tuotesijoittelun urheilukilpailuissa.