Dementoituvan henkilön testamentintekokelpoisuus

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään lainopillista metodia käyttäen dementoituvan henkilön testamentintekokelpoisuutta ja hänen tekemänsä testamentin pätevyyttä. Aihe on tärkeä ajatellen muuttuvaa yhteiskuntarakennetta, jossa iäkkäiden ihmisten osuus nousee selvästi. Tämä jatkuva kasvu tuo lisää haasteita myös oikeudelliselle alalle, koska dementiaa sairastavien henkilöiden oikeusturvakysymykset tulevat yhä yleisemmiksi.

Pääpaino tutkimuksessa on dementoituvan henkilön testamentintekokelpoisuudessa. Yleisenä lähtökohtana pidetään sitä, että dementoituva henkilö on testamentintekokelpoinen. Asiaa on kuitenkin aina arvioitava tapauskohtaisesti. Tähän arviointiin vaikuttavat useammat seikat: esimerkiksi missä dementian vaiheessa testamentti on tehty ja mitä todistajat ja lääkärinlausunto kertovat testamentin tekijän terveydentilasta. Pelkkä henkilön sairastama dementia ei koskaan poista henkilön testamentintekokelpoisuutta. Dementia voi poistaa testamentintekokelpoisuuden vain silloin, kun se vaikuttaa henkilön testamentin tekemiseen tai sen sisältöön. Vaikuttamisen mahdollisuus ei ole riittävä.

Testamentintekokelpoisuuden puuttuminen on yksi niistä tahtovirheistä, joiden perusteella testamenttia voidaan moittia. Tutkimuksessa tulee tahtovirheistä tarkasteltavaksi myös taivuttelu. Tällöin testamentin tekijä on ollut testamentintekokelpoinen, mutta hän ei ole tehnyt testamenttia vapaasta tahdostaan, vaan siihen on vaikuttanut jokin ulkopuolinen tahto. Pelkkä neuvominen tai auttaminen testamentin käytännön järjestelyissä ei ole taivuttelua, vaan taivuttelun tulee olla sellaista, että se saa aikaan testamentin syntymisen tai vaikuttaa sen sisältöön. Onkin vaikeaa määritellä se raja, joka erottaa merkittävän painostamisen ja asiaan vaikuttamattoman painostamisen.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös dementoituvan henkilön yleistä oikeusasemaa, jonka yhteydessä nousevat esille kaksi erittäin tärkeää periaatetta, itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen periaatteet. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään yleisesti testamentin moiteoikeudenkäyntiä, jonka yhteydessä tulevat käsiteltäviksi todistustaakkakysymykset. Testamentin moitetta koskevassa oikeudenkäynnissä onkin aina kysymys näytön arvioinnista. Lopuksi tutkimuksessa luodaan katsaus Ruotsin, Norjan ja Tanskan oikeusjärjestyksiin aiheen osalta.