Ainoalle rintaperilliselle annetun lahjan huomioon ottaminen ennakkoperintönä

Abstract

Ennakkoperintösäännösten ajateltaneen helposti vaikuttavan vain perillisten keskinäisessä suhteessa: perillinen saa suojaa ennakkoperinnön saanutta perillistä vastaan. Ainoan rintaperillisen tilanteessa voidaan yksioikoisesti ajatella, että ennakkoperintösäännökset eivät tule sovellettavaksi, koska vastaavaa suojan tarvetta ei ole. Jäämistön jaon osapuolena voi olla kuitenkin useita muita etutahoja, kuten leski tai testamentinsaaja, joiden kaikkien edun mukaista olisi, että ainoalle rintaperilliselle annettu lahja katsottaisiin ennakkoperinnöksi.

Ennakkoperintösäännöksiä on oikeustieteessä järjestään tutkittu perillisen suojan kannalta. Tarkastelen asiaa toisesta näkökulmasta. Tutkin, voivatko muut sivulliset jäämistöintresentit saada suojaa ainoaa rintaperillistä vastaan vetoamalla ennakkoperintösäännöksiin. Perintökaaren säännöksistä ei ole luettavissa tähän suoraa vastausta. Siksi otan lähestymistavaksi ennakkoperintöjärjestelmän tutkimisen. Tutkimusmetodini on oikeusdogmaattinen. Tutkin, onko lainsäätäjä tarkoittanut ennakkoperintöinstituution vaikuttavan vain perillisten keskinäisissä suhteissa vai onko sillä tätä monivaikutuksellisempi funktio siten, että ennakkoperintöinstituutiolla on tarkoitettu olevan vaikutusta myös perillispiiriä laajemmissa henkilösuhteissa.

Tutkimustulokseni osoittavat, että ainoalle rintaperilliselle annettu lahja voi olla ennakkoperintöä ja siten sivullisella jäämistöintresentillä on omaa oikeuttaan parantaakseen mahdollisuus vedota ennakkoperintösäännöksiin niin osituksessa kuin ainoan rintaperillisen lakiosan suuruutta määritettäessä. Lisäksi olen puoltanut tulkintaa, että ennakkoperintöjärjestelmän valossa samalla lahjalla voi olla eri ennakkoperintöluonteita. Lahja voidaan esimerkiksi käsitellä osituksessa ei–ennakkoperintönä, mutta lakiosan suuruutta määritettäessä se voidaan katsoa ennakkoperinnöksi siinä tapauksessa, että tämä on ollut perittävän tahto. Perittävä voi antaa erillisen määräyksen lahjan ennakkoperintöluonteesta. Tutkimustulokseni mukaa sellainen perittävän antama määräys, jossa hän on määrännyt lahjan olevan saajalleen eiennakkoperintöä, voidaan sivuuttaa siinä tapauksessa, että määräys ei vastaa perittävän todellista tahtoa.