Avoliiton varallisuussuhteet avoliiton purkautumistilanteissa

Abstract

Yksityisoikeudessamme avoliittoa on pidetty lailla sääntelemättömänä parisuhteena ja omistussuhteet avoliiton purkautumistilanteissa on ratkaistu oikeuskäytännön kautta kehittyneiden yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden (nimiperiaate, sopimusvapaus jne.) pohjalta. Näiden periaatteiden mukainen varallisuuden jako avoliiton purkautuessa on saattanut johtaa kohtuuttomiin lopputuloksiin toisen osapuolen kannalta.

Muun muassa tämän epäkohdan poistamiseksi säädettiin suurelta osin dispositiivinen avoliittolaki, joka tuli voimaan keväällä 2011. Avoliittolain avoliittomääritelmästä johtuen se soveltuu vähintään viisi vuotta kestäneiden avoliittojen purkautumistilanteisiin tai jos avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Siten avoliitot voidaan jakaa lailla sääntelemättömiin avoliittoihin ja lakisääteisiin avoliittoihin. Avoliittolain myötä myös PK 8 luvun 2 §:ä muutettiin, minkä seurauksena avoleskellä on oikeus harkinnanvaraiseen avustukseen kuolleen puolisonsa jäämistöstä.

Tutkimusmetodini on oikeusdogmaattinen, joten keskeisessä asemassa ovat avoliittolain säännökset sekä lailla sääntelemättömän avoliiton osalta oikeuskäytäntö. Koska avoliittolailla oli tarkoitus aikaansaada dispositiivinen vähimmäissääntely, tutkielmasta selviää muun muassa, kuinka avopuolisoiden välillä vallitsee edelleen laaja sopimusvapaus ja kuinka varallisuus jaetaan lailla sääntelemättömän ja lakisääteisen avoliiton purkautuessa. Ja koska avopuolisolla ei ole edelleenkään perintöoikeutta ensiksi kuolleen puolisonsa jälkeen, harkinnanvaraisen avustuksen tarkoituksena on pehmentää avolesken taloudellista elämänmuutosta lakisääteisen avoliiton purkautumistilanteissa.