Kuolinpesän jakamattomuus : ongelmallista valinnanvapautta

Abstract

Tässä maisteritutkielmassa käsitellään jakamattoman kuolinpesän käsitettä ja pesän yhteishallintoa Suomessa. Työssä esitetään syitä siihen miksi omaisuus jätetään usein perinnönjättäjän kuoleman jälkeen jakamatta. Päähuomio keskittyy jakamattomuudesta ja yhteishallinnosta niin osakkaille kuin ulkopuolisillekin aiheutuviin ongelmiin. Lopussa on pohdintaa keinoista ongelmien vähentämiseksi.

Perintökaari on pääasiallinen kuolinpesiä käsittelevä laki. Kuitenkin jäämistöoikeudelliset ongelmat kuuluvat useiden muidenkin eri säädösten piiriin. Ensisijaisesti lähes aina tulee kyseeseen myös vero-oikeus. Sen lisäksi jäämistöstä ja perinnönjättäjän henkilöstä riippuen ongelmat ovat usein myös aviovarallisuus-, holhous-, esine- ja velvoite-oikeudellisia, joskus myös yhtiö-, immateriaali- tai prosessioikeudellisia. Suomessa kuolinpesiä ei ole velvoitettu jaettaviksi, vaan yhteisomistus voi jatkua osakkaiden niin halutessa määräämättömän ajan. Perillisillä on perintökaaren 18:2 §:n mukaan paitsi oikeus, myös velvollisuus hallita yhteisesti pesän omaisuutta, ellei pesän hallintoa ole muutoin järjestetty. Yhteisomistus ei aina suju ongelmitta. Syitä on lukemattomia ja ne ovat varsin tapauskohtaisia. Tutkielmassa syyt jaotellaan taloudellisiin, käytännöllisiin, osakkaiden henkilöyteen liittyviin sekä oikeudellisiin syihin.

Lainsäädännöllä on pyritty antamaan keinoja ongelmien välttämiseen jäämistösuunnittelun avulla jo perinnönjättäjän eläessä. Perintökaaren säännökset tarjoavat myös kuolinpesien osakkaille vaihtoehtoja jäämistöomaisuuden hallinnan järjestämiseksi. Perintökaaren 24 luvussa säädetään sopimukseen perustuvasta yhteishallinnosta. Oikeudenomistajat voivat määräajaksi tai toistaiseksi sopia, miten pesää hallinnoidaan ja kuka tai ketkä sitä saavat edustaa.

Viranomaisten tietojärjestelmien toimivuudessa, palvelevuudessa ja eri hallinnonalojen järjestelmien yhteensopivuudessa on toivomisen varaa. Pesän ulkopuolisten kannalta yhteistoimintaa helpottaisi suuresti, jos kuolinpesistä tehtäisiin jonkun yhteisömuodon mukainen oikeushenkilö, tai jos kuolinpesän edustaja tai edustajat olisi merkitty johonkin tietokantaan, joka olisi tietoa tarvitsevien saatavilla. Postin kulun ohjaaminen kuolinpesien yhteyshenkilöille ratkaisisi myös usein asioiden hoitoon liittyviä ongelmia. Osakeomistusten selvittämiseksi perustettavan osakastietorekisterin avulla olisi nykyistä helpompi saada selville perittävän osakeomistuksiin liittyvät yhtiötiedot. Kuolinpesien selvitys- ja omaisuudenjakopakko olisi äärimmäisin keino jakamattomuusongelmien vähentämiseksi.

EU:ssa on rajat ylittävien perintöasioiden jatkuvasti kasvavasta määrästä johtuen vakava pyrkimys harmonisoida kansallisesti hyvin moninaista oikeuskäytäntöä. Valmisteilla on muun muassa säädöksiä rajat ylittävien jäämistöoikeudellisten asioiden hoidon helpottamiseksi. Harmonisointi on vaikeaa ja etenee hyvin hitaasti.