Viimeisen tahdon toteutuminen kuolemanvaraisissa oikeustoimissa

Abstract

Tutkin viimeisen tahdon toteutumista sallituissa kuolemanvaraisissa oikeustoimissa eli testamenteissa ja henkivakuutussopimuksissa. Näiden oikeustoimien lähtökohdat ovat erilaiset, mutta päämäärä on sama eli omaisuuden siirtäminen kuolemanvaraisesti toiselle henkilölle. Tutkielmassa selvitetään, milloin henkilön itsemääräämisoikeus omasta omaisuudestaan ei viimeisen tahdon muodossa toteudu.

Aihetta käsitellään viimeisen tahdonilmaisun antaneen henkilön näkökulmasta, koska tahto on hänestä lähtöisin ja sen vuoksi sen pitäisi myös täyttyä hänen tarkoittamallaan tavalla. Viimeinen tahdonilmaisu on kuolemanvaraisen luonteensa vuoksi sitä antavalle yleensä erityisen merkityksellinen. Lisäksi sillä määrätty omaisuus on usein arvokasta. Näiden seikkojen vuoksi tutkimusaihe on tärkeä ja aina ajankohtainen. Jotta omaisuus saataisiin siirrettyä halutulla tavalla, on viimeisen tahdon toteuttamiskeinoihin ja sitä estäviin seikkoihin kiinnitettävä huomiota jo ennen tahdonilmaisun antamista.

Tutkimustulokset osoittavat, ettei viimeinen tahto toteudu läheskään aina vainajan tarkoittamalla tavalla. Tähän on monia syitä, eivätkä kaikki niistä johdu tahdonilmaisun antajasta tai laatijasta saati asiakirjan laadintavaiheesta. Myös muilla henkilöillä on vaikutusmahdollisuuksia viimeisen tahdon toteutumiseen, samoin olosuhdemuutoksilla, kuten yhteiskuntaolojen muuttumisella. Tulokset osoittavat sen, ettei tahdon toteutuminen ole varmaa, vaikka tahto ja sen ilmaisu vastaisivatkin toisiaan. Kuolemanvaraisia oikeustoimia tehtäessä onkin aina otettava huomioon se mahdollisuus, että tahto jää osin tai kokonaan toteutumatta.