Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Lauda
  • Pro gradut
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Lauda
  • Pro gradut
  • Näytä viite
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Edunvalvontavaltuutus itsemääräämisoikeuden suojana

Virtanen, Riitta (2010)

 

There are no files associated with this item.


Virtanen, Riitta
Lapin yliopisto
2010
openAccess
Näytä kaikki kuvailutiedot
Tiivistelmä
Edunvalvontavaltuutus on tarkoitettu holhoustoimilain mukaisen edunvalvonnan vaihtoehdoksi. Kyseessä on uusi oikeudellinen instituutio, jossa yhdistyvät valtuutus ja edunvalvontajärjestelmä. Edunvalvontavaltuutuslain säätämisen tarkoituksena oli ensisijaisesti yksilön itsemääräämisoikeudellisen aseman parantaminen suhteessa voimassa olevaan holhoustoimen edunvalvontaan.

Tärkeimpänä perusteluna edunvalvontavaltuutuksen käyttöön otolle lainvalmistelussa oli holhousoikeuden keskeinen periaate päämiehen ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Edunvalvontapäätösten määrä on jatkuvasti kasvanut ja kasvu näyttäisi jatkuvan edelleen. Tästä syystä lainsäätäjä on katsonut tärkeäksi ohjata kehitystä siten, ettei holhoustoimen resursseja kohdenneta sellaisten henkilöiden edunvalvontaan, joiden edut tulevat muullakin tavoin hoidetuksi. Päämiehen kannalta merkittävin ero holhoustoimilain mukaiseen lakisääteiseen edunvalvontaan on siinä, että edunvalvontavaltuutuksella valtuuttaja voi itse valita valtuutetun ja päättää asioista, jotka hän haluaa valtuutetulle uskoa. Työssä keskitytään täysivaltaisen henkilön valintamahdollisuuksiin hänen pohtiessaan omien asioidensa hoitamisen tapoja sitten, kun hän ei itse ole enää toimintakykyinen. Tutkielmassa vertaillaan tavallisen valtuutuksen, edunvalvontavaltuutuksen ja holhoustoimen edunvalvonnan etuja ja haittoja sekä tarkastellaan päämiehen näkökulmasta merkittävän perusoikeuden, itsemääräämisoikeuden, toteutumista eri vaihtoehdoissa. Työhön sisältyy myös lyhyt katsaus edunvalvontalainsäädäntöön ja -käytäntöön Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Edunvalvontavaltakirjojen määrä lisääntyy jatkuvasti ja niitä laaditaan muun muassa oikeusaputoimistoissa, asianajotoimistoissa ja pankeissa. Käytäntö näyttäisi olevan kehittymässä lainsäätäjän tarkoittamaan suuntaan.
Yhteiskunnan voimavarojen oikea kohdentaminen edellyttää, ettei holhoustoimen edunvalvontaan tule henkilöitä, joiden eduista voidaan huolehtia lievemmin keinoin. Valtion tuottavuusohjelmaan liittyvä holhoustoimen ostopalvelujen lisääminen ja siitä väistämättä aiheutuva toimintatapojen muutos tulee todennäköisesti osaltaan lisäämään edunvalvontavaltuutuksen käyttöä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että edunvalvontavaltuutus toteuttaa useimmissa tapauksissa parhaalla tavalla yksilön itsemääräämisoikeuden, ja antaa samalla oikein laadittuna riittävän oikeussuojan.
Kokoelmat
  • Pro gradut [3939]
LUC kirjasto | Lapin yliopisto
lauda@ulapland.fi | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisuajatAsiasanatUusimmatYksikköOppiaineJulkaisijaSarjaSivukartta

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
LUC kirjasto | Lapin yliopisto
lauda@ulapland.fi | Saavutettavuusseloste