Vanhemmuus lapsilainsäädännössä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan vanhemmuuden ilmenemistä lapsilainsäädännössä. Mitä vanhemmuus on ja miten se syntyy, sekä mitä oikeuksia ja velvollisuuksia vanhemmuus tuo. Aihealueina ovat äitiys ja isyys, lapsen huolto, tapaaminen, lapsen elatus ja edunvalvonta. Tutkielmaan sisältyy vertailua Ruotsin lainsäädäntöön. Tutkielma on lainopillinen. Aihetta on tarkasteltu lainsäädännön, lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla.

Vanhemmuus voi olla biologista, sosiaalista, psykologista ja oikeudellista. Oikeudelliseen vanhemmuuteen kuuluu keskeisesti lainsäädännön määrittelemät lapsen ja vanhemman välisen suhteen oikeudet ja velvollisuudet. Osa oikeuksista ja velvollisuuksista liittyy vanhemmuuteen välittömästi. Vanhemmuuteen voidaan myös liittää eräitä oikeuksia ja velvollisuuksia sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Suomen lainsäädännössä ei ole määritelty äitiyttä. Isyyden määräytymistä koskeva lainsäädäntö on melko kattavaa. Hedelmöityshoidon avulla syntyneen lapsen äitiyden ja isyyden määräytymistä koskevalle lainsäädännölle olisi tarvetta lisääntymisteknologian kehittymisen myötä.

Vanhemmuuteen suoraan on lainsäädännössä liitetty varsin vähän oikeuksia ja velvollisuuksia. Vanhemmuus tuo aina elatusvelvollisuuden. Tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille. Lapsen vanhemmilta vaaditaan pääsääntöisesti suostumus lapsen antamiseen ottolapseksi. Vain vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Vanhemmalla on oikeus hakea tuomioistuimessa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta määräämistä. Vanhemmalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa ja lapsen huostaanottoa koskevassa asiassa. Huollosta erotetulle vanhemmalle voidaan tuomioistuimessa määrätä oikeus saada lastaan koskevia tietoja viranomaisilta.

Lapsen huolto ei seuraa suoraan vanhemmuutta. Lapsen huoltoon on liitetty merkittävästi oikeuksia ja velvollisuuksia. Huoltajan tehtäviin kuuluu käytännöllinen huolenpito lapsesta, oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta, koulutuksesta, nimestä, uskonnosta, lääkinnällisistä toimenpiteistä ja muista henkilökohtaisista asioista. Huoltajalla on kelpoisuus edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa. Lapsen huoltaja on myös pääsääntöisesti lapsen edunvalvoja.