Edunvalvonnan tyyppitilanteet holhoustoimessa ja niiden vaikutus päämiehen itsemääräämisoikeuteen

Abstract

Tutkielma kuvaa edunvalvonnan tyyppitilanteita holhoustoimessa ja niiden vaikutusta päämiehen itsemääräämisoikeuteen. Edunvalvonnan tyyppitilanteet on jaoteltu kolmeen ryhmään: alaikäisyys, täysi-ikäisyys ja edunvalvontavaltuutus. Tutkielmassa on käsitelty päämiehen taloudellisen itsemääräämisoikeuden rajoitteita edunvalvojan toimivallan laajuuden kautta. Kutakin tyyppitilannetta on lähestytty kuvaamalla sen oikeusvaikutuksia, edunvalvojan kelpoisuutta ja sen määräytymistä, laissa asetettuja edunvalvojan toiminnan rajoitteita sekä luvanvaraisuuksia ja edunvalvojien valvontaa.

Tutkimus sisältää oikeushistoriallisen katsauksen, joka toimii taustana nykytilanteelle, ja kuvaa edunvalvonnan historiallisen kehityksen perheen ja suvun etujen valvomisesta kohti aitoa yksilön suojaamiseen tarkoitettua edunvalvontajärjestelmää. Yksi pääluku on varattu edunvalvontajärjestelmän yleiselle kuvaamiselle. Siinä tarkastellaan persoonallisuusoikeuden tärkeitä peruskäsitteitä, kerrotaan edunvalvontaoikeuden toimintaperiaatteita sekä kuvataan yleiseurooppalaista kehitystä johon Suomi on sopimusten kautta sitoutunut.

Tutkimuksessa tarkastellaan kutakin edunvalvonnan tyyppitilannetta yhden pääluvun verran, ja lopuksi johtopäätöksien muodossa esitellään tutkimuksen antamat vastaukset asetettuihin kysymyksiin. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksessa on voimassa olevien lakien, lakien esitöiden, korkeimpien oikeuksien ennakkotapausten sekä eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottojen kautta kautta pyritty selvittämään vastauksia asetettuun kysymykseen holhoustoimen tyyppitilanteista ja niiden vaikutuksesta päämiehen itsemääräämisoikeuteen.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voitiin todeta, että vajaavaltaisuus joko alaikäisyyden perusteella tai täysi-ikäisenä tapahtuneen vajaavaltaiseksi julistamisen myötä on päämiehen toimintaa eniten rajoittava edunvalvonnan muoto. Tutkimuksessa selvisi myös, että kuusiportaiseksi tarkoitettu, lievimpään mahdolliseen puuttumiseen perustuva järjestelmä on supistunut käytännössä kaksiportaiseksi ja lievinkin edunvalvonnan muoto saattaa rajoittaa päämiestä liki yhtä paljon kuin vajaavaltaiseksi julistaminen, koska tukevallekin edunvalvojalle kuuluu päämiehen pankkitilin käyttöoikeus. Vähiten rajoittavaksi tyyppitilanteeksi selvisi edunvalvontavaltuutus, koska se ei puutu valtuuttajan kelpoisuuteen lainkaan. Järjestelmä on luotukin korostamaan itsemäärämisoikeutta ja siten tulos on luonnollinen. Järjestelmä on uusi, ja oikeuskäytännössä toistaiseksi koettelematon, mitä tulee kiistoihin valtuuttajan itsemääräämisoikeuteen suhteessa valtuutettuun.