Todistelua koskeva materiaalinen prosessinjohto rikosasiassa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää tuomioistuimen materiaalisia prosessinjohtokeinoja rikosasian todistelussa. Lain tasolla materiaalisesta prosessinjohdosta rikosoikeudenkäynnissä säädetään laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa. ROL 6:5.2:n mukaan tuomioistuimen tulee valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Tuomioistuimen on tarvittaessa kysymyksien avulla poistettava asianosaisten lausumien epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia. Materiaalinen prosessinjohto liittyy tuomioistuimen tehtäviin varsinaisen asian selvittämiseksi ja se kohdistuu nimenomaan oikeudenkäyntiaineistoon. Materiaalisen prosessinjohdon avulla tuomioistuin selventää, rikastaa ja tarvittaessa myös rajoittaa sitä oikeudenkäyntiaineistoa, jonka pohjalta tuomio asiassa annetaan.

Materiaalisen prosessinjohdon funktiona on turvata menettelyn asianmukaisuutta rajaamalla käsittelystä siihen kuulumattomat ja merkityksettömät asiat ja toiseksi saada tarvittava täydennys puutteelliseen oikeudenkäyntiaineistoon tai selvittää siihen sisältyviä epäselvyyksiä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että tuomioistuimen puheenjohtaja prosessinjohtovaltuuksiensa nojalla alkaisi tehdä omia selvityksiä asiassa, vaan ensisijaisena keinona oikeudenkäyntiaineiston selventämiseksi on kyselyoikeuden käyttäminen sellaisella tavalla, joka aktivoi asianosaiset toimimaan itse asian selventämiseksi.

Rikosprosessin erityispiirteet asettavat materiaaliselle prosessinjohdolle erityisiä vaatimuksia prosessinjohdon aktiivisuuden ja toisaalta siitä pidättäytymisen osalta. Aineelliseen totuuteen pääseminen, parhaan todistusaineiston periaate, rikosprosessiin liittyvä julkinen intressi sekä virallisperiaate edellyttävät tuomioistuimelta jämäkkää prosessinjohtoa asiaan mahdollisesti esiintyvien epäselvyyksien ja väärinkäsitysten poistamiseksi. Toisaalta tuomioistuinta velvoittavat puolueettomuusvaatimus, equality of arms –periaate ja syyttömyysolettama rajoittavat tuomioistuimen mahdollisuuksia harjoittaa vastaajan vahingoksi koituvaa prosessinjohtoa. Tietyissä tilanteissa periaatteet kuitenkin edellyttävät tuomioistuimelta aktiivista otetta asian käsittelyn aikana.