Määräämisperiaate ja jutun palauttaminen : uusia näkökulmia nykyiseen oikeustilaan

Abstract

Muutoksenhakumenettelyä on uudistettu intensiivisesti yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta saakka. Kyse on ollut varsinaisten muutoksenhakukeinojen ja prosessimenettelyn uudistamisesta. Sen sijaan palauttamismenettely, joka ei kuulu varsinaisiin muutoksenhakukeinoihin, on jäänyt niin oikeuskirjallisuudessa kuin lainvalmistelussa vain vähälle huomiolle.

Jutun palauttaminen perustuu oikeuskäytännössä muodostuneeseen tavanomaiseen oikeuteen. Muutoksenhakutuomioistuin voi kumota palautuspäätöksellään alemman instanssin ratkaisun ja palauttaa jutun alemman instanssin uudelleen käsiteltäväksi. Palauttamispäätöksellä ei puututa itse jutun pääasiaa koskevaan kysymykseen, vaan kyse on jutun ulkoista menettelyä koskevasta prosessuaalisesta ratkaisusta. Palauttaminen voi perustua joko alemmassa instanssissa tapahtuneisiin menettelyvirheisiin tai vasta muutoksenhakuinstanssissa esitettyyn uuteen oikeudenkäyntiaineistoon. Palauttaminen merkitsee yleensä prosessin pitkittymistä ja prosessikustannusten kasvua.

Tutkielmassa tarkastellaan jutun palauttamista erityisesti dispositiivisten riita-asioiden näkökulmasta, joissa vallitsevana on asianosaisautonomia. Palauttamismenettely on virallisperiaatteen alaista prosessia, jossa ei vallitse asianosaisten määräämisperiaate. Kyse on menettelystä, joka kuuluu tuomioistuimen muodolliseen prosessinjohtoon.

Tutkielmassa ehdotetaan palautusmenettelyyn palautussopimusmallia, joka tehtäisiin tuomioistuimen palautuspäätösesityksestä. Kyseessä olisi jutun asianosaisten välinen palauttamisen estävä sopimus. Sopimus ei tulisi koskemaan tai rajoittamaan varsinaisten muutoksenhakukeinojen käyttöä. Sopimuksen voisivat tehdä ainoastaan yksittäisen jutun asianosaiset.

Kun jutun aiemmin ratkaissut tuomioistuinkokoonpano katsotaan palautuksen jälkeen asiassa esteelliseksi, joudutaan mahdollisesti koko tuomioistuinkäsittely uusimaan alusta, uuden kokoonpanon ratkaistessa asian. Ratkaisuehdotuksena tutkielmassa on asianosaisille annettava disponointioikeus jutun palauttamisen jälkeisen tuomioistuinkokoonpanon ennakko-esteellisyyden osalta. Ehdotus vaatisi useiden eri kysymysten ratkaisua. Ongelmana on esimerkiksi se, että esteellisyyskysymykset ovat sellaisia, joista asianosaiset eivät voi disponoida. Nykyinen ennakkoasenne-esteellisyyden tulkinta ei ota riittävällä tavalla huomioon eri prosessilajeja.

Muutosehdotuksissa on otettava huomioon ne reunaehdot, joissa uudistukset voivat kansallisesti liikkua. Nämä reunaehdot tulevat lähinnä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksista ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Lisäksi asiassa on huomioitava kansallisen perusoikeussääntelyn asettamat rajat sekä prosessioikeudelliset oikeusperiaatteet.