Todistajansuojelu ja anonyymi todistelu Suomessa

Abstract

Tutkimukseni aiheena on todistajansuojelu Suomessa. Todistajansuojelu tarkoittaa laajassa merkityksessä kaikkia niitä keinoja, joilla pyritään turvaamaan todistajalle mahdollisuus kertoa tietonsa vapaasti ilman ulkopuolista painostusta ja uhkaa. Olen tutkimuksessani käyttänyt oikeusdogmaattista menetelmää, jonka avulla systematisoin todistajansuojelua koskevia säännöksiä sekä niiden tulkintasuosituksia.

Tutkin tarvetta todistajansuojelulle sekä sitä, mikä on todistajansuojakeinojen ajallinen ja henkilöllinen ulottuvuus. Todistajansuojelussa ovat vastakkain todistajan ja hänen pelkäämänsä asianosaisen oikeudet. Tämän ristiriidan osalta käsittelen todistajansuojeluun liittyviä keskeisimpiä prosessuaalisia periaatteita sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa artiklaa, joka yhdessä prosessiperiaatteiden kanssa muodostaa oikeudelliset rajat todistajansuojakeinojen käytölle. Lain tarjoamat suojakeinot olen jaotellut ennaltaehkäiseviin ja jälkikäteisiin keinoihin sen mukaan, voiko todistaja turvautua niihin ennen väkivallan tai uhkailun kohteeksi joutumista vai vasta sen jälkeen. Jotkin suojakeinoista ovat käyttökelpoisia kummassakin tapauksessa.

Tutkielmani toinen osa-alue on anonyymin todistelun salliminen Suomessa. Anonyymilla todistelulla tarkoitetaan sitä, että todistajan pelkäämä asianosainen ei missään vaiheessa prosessia tai sen jälkeenkään saa tietää todistajan henkilöllisyyttä. Tutkin anonyymin todistelun sallimisen edellytyksiä ja käyttöä hyödyntäen Euroopan ihmisoikeussopimusta ja sen perusteella annettua oikeuskäytäntöä sekä oikeusministeriön työryhmän laatimaa lakiehdotusta anonyymin todistelun sallimisesta.