Esitutkintayhteistyö ja tutkinnanjohtajuus

Abstract

Tutkielma käsittelee poliisin ja syyttäjän välistä viranomaisyhteistyötä esitutkinnassa. Vuoden 2014 alusta voimaan tullut esitutkintalaki velvoittaa esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän entistä tiiviimpään yhteistyöhön esitutkinnan aikana. Esitutkinnan yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen. Tavoitteen turvaamisen kannalta on tärkeää, että tutkinnanjohtajan ja syyttäjän välinen yhteistyö on toimivaa, sillä syyttäjä tekee päätöksen syyteharkinnasta esitutkinnasta kertyneen aineiston pohjalta. Esitutkintaviranomaisen on pidettävä syyttäjä ajan tasalla tutkinnan edistymisestä ja syyttäjän on tarvittaessa osallistuttava esitutkintaan asian riittäväksi selvittämiseksi. Tutkielman tavoitteena on selvittää poliisin ja syyttäjän yhteistyön vaikutus esitutkinnan kestoon, prosessin varmuuteen sekä tuomion oikeellisuuteen. Tutkielmassa pyritään löytämään ratkaisuja myös siihen, miten yhteistyötä voitaisiin kehittää.

Suomessa esitutkinnan johtaminen kuuluu poliisille ja syyttäjän tehtävänä on huolehtia syyteharkinnasta ja syytteen ajamisesta tuomioistuimessa. Yhtenä vaihtoehtona tutkielmassa pohditaankin sitä, tulisiko tutkinnanjohtajuus siirtää poliisilta syyttäjälle. Tutkielmassa tarkastellaan esitutkintayhteistyötä, sen ongelmakohtia ja kehittämismahdollisuuksia kotimaisen oikeuskirjallisuuden pohjalta. Oikeusvertailua koskevilta osin esitutkinnan johtamista on vertailtu Ruotsin järjestelmään, jossa esitutkintaa johtaa syyttäjä, silloin kun asia ei ole yksinkertainen. Oulun syyttäjänvirastoon tehdyn kyselytutkimuksen avulla tutkielmaan on saatu myös syyttäjien omakohtaisia kokemuksia ja näkökulmia esitutkintayhteistyön toimivuudesta sekä tutkinnanjohtajuudesta.

Tutkielmassa on todettu, että poliisin ja syyttäjän yhteistyö on tarpeen esitutkinnan ja sitä kautta koko rikosprosessin tehostamiseksi. Vaikka lainsäädäntö antaa syyttäjille hyvät mahdollisuudet osallistua esitutkintaan, ei esitutkintayhteistyö ole kuitenkaan aina toiminut toivotulla tavalla. Tutkielmassa onkin päädytty siihen vaihtoehtoon, että syyttäjistä tulisi tehdä tutkinnanjohtajia vaikeiden ja laajojen rikosasioiden osalta. Tutkinnanjohtajalla on suuri rooli esitutkinnan kulusta, kohdentamisesta ja tutkintaan käytetystä ajasta, jonka vuoksi olisi perusteltua tehdä muutoksia johtamisen osalta. Syyttäjien tämänhetkinen resurssipula on kuitenkin nähty yhtenä suurimmista esteistä tutkinnanjohtajuuden siirtämiselle.