Esitutkintaperiaatteiden toteutuminen peitetoiminnassa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen esitutkintaperiaatteiden toteutumista yksittäisessä peiteoperaatiossa. Tarkastelun kohteena ovat esitutkintalain 4 luvussa mainitut tasapuolisuusperiaate, syyttömyysolettama, oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen, suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate ja hienotunteisuusperiaate.

Tutkimukseni on pääasiassa oikeusdogmaattinen. Selvitän tutkielmassani peitetoimintaa koskevan sääntelyn sisältöä. Huomiota kiinnitän myös esitutkinnan sääntelyyn, koska tarkoitukseni on selkeyttää sitä tilannetta, jossa pakkokeinolain mukaista peitetoimintaa käytetään. Samalla tuon esiin sen toimintaympäristön, jossa esitutkintaperiaatteet tulevat sovellettavaksi. Tutkielmani on myös osin vertaileva. Vertailukohdaksi valikoitui Ruotsi, koska maiden muu lainsäädäntö vastaa pitkälti toisiaan.

Peitetoiminnan osalta ruotsalainen lainsäädäntö kuitenkin poikkeaa merkittävästi vastaavasta suomalaisesta lainsäädännöstä, siksi näkökulma on erityisen mielenkiintoinen.

Konkreettista tietoa peitetoiminnasta ei juurikaan ole saatavilla, joten tutkielma perustuu lähinnä normipohjaiseen tietoon ja hypoteettiseen ajatteluun. Peitetoimintaoperaatiossa epäillyn asema poikkeaa huomattavasti siitä, mitä sen lähtökohtaisesti pitäisi esitutkinnassa olla. Esitutkintaviranomaisen rooli periaatteiden soveltajana on tärkeä, koska peitetoiminnan kohde ei tiedä häneen kohdistetusta operaatiosta eikä voi siten arvioida toimien lainmukaisuutta. Tavanomaisesta esitutkintatoimenpiteestä poikkeava peitetoiminta asettaa omat vaatimuksensa periaatteille. Periaatteiden suora soveltaminen ei aina ole mahdollista, koska peitetoiminnassa rikoksesta epäillylle ei voida antaa tietoa toimenpiteestä. Suurin ristiriita syntyy peitetoiminnan ja itsekriminointisuojan välille, jolloin puntarissa on epäillyn myötävaikuttamattomuusoikeus ja peitetoiminnan tehokkuus.

Esitutkintaperiaatteiden merkitys korostuu Ruotsissa, jossa peitetoimintaa koskeva sääntely puuttuu. Suomalaisessa sääntelyssä huomio kiinnittyy peitetoiminnan kohteen oikeusturvaan, kun taas Ruotsissa suojaa saa ensisijaisesti soluttautuja. Tärkeintä olisi löytää tasapaino kohteen oikeusturvan ja peitetoiminnan tehokkuuden välille.