Erityinen etsintä : uuden kotietsintämuodon kehittyminen ja soveltamishaasteet

Abstract

Kotietsintä on esitutkintaviranomaisten keskeinen rikosprosessuaalinen pakkokeino. Kotietsintää koskeva lainsäädäntö muuttuu pakkokeinolain muutoksen yhteydessä vuoden 2014 alussa. Muutoksen yksi keskeinen osa on paikkaan kohdistuvan kotietsinnän uusi tyyppijaottelu etsinnän kohteessa olevan tiedon perusteella. Uudet kotietsintätyypit ovat yleinen, erityinen ja paikanetsintä. Tutkielman pääaihe on yksi näistä etsintätyypeistä – erityinen etsintä.

Kotietsinnän tärkeys ja tehokkuus perustuvat sen laajaan sovellettavuuteen, yksinkertaisuuteen ja yllätyksellisyyteen. Kotietsinnän yleiset edellytykset ovat varsin väljät ja se on käyttökelpoinen pakkokeino suurimmassa osassa rikoslaissa ((39/1889) rangaistaviksi säädettyjen tekojen esitutkinnassa. Pakkokeinon merkittävyyttä osoittaa se, että vuonna 2011 kotietsintöjä ja niihin liittyviä takavarikkoja suoritettiin esitutkintaviranomaisissa kaikkiaan 17 689 kappaletta.

Vaikka kotietsintä on merkittävä esitutkintatoimenpide, on tärkeää havaita, että kotietsinnällä puututaan merkittävällä tavalla kansalaisille perus- ja ihmisoikeuksina turvattuihin yksityiselämän suojaan ja kotirauhaan. Kaikkiaan erityisen etsinnän säännöstö onkin yleisellä tasolla oikeuskäytännössä tehdyissä ratkaisuissa ja oikeustieteellisessä keskustelussa pitkällä aikavälillä lisääntyneen perus- ja ihmisoikeuksien painotuksen tulos. Oikeuskäytännössä keskeisellä sijalla ovat olleet useat korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut.

Uudessa pakkokeinolaissa (806/2011) kotietsintä määritellään erityiseksi, mikäli etsintä kohdistuu paikkaan, jossa etsinnän yhteydessä etsinnän kohteeksi voi joutua salassapitovelvollisuuden tai vaitiolo-oikeuden alaista tietoa. Tyypillisiä erityisen etsinnän paikkoja ovat muun muassa asianajotoimistot tai lääkäreiden vastaanottotilat. Erityistä etsintätilannetta koskevat omat erityiset menettelysäännökset. Erityisestä etsinnästä päättää lähtökohtaisesti tuomioistuin ja etsinnässä on muun muassa aina oltava läsnä etsintävaltuutettu.

Uusi etsinnän muoto ja sen soveltaminen aiheuttavat kuitenkin haasteita käytännön etsintätoiminnassa. Keskeisin ongelma on se, että erityisen etsinnän määrittymisen kannalta keskeisten salassapito- ja vaitiolosäännösten tulkinta ja soveltaminen on epäselvää. Lisäksi uuden pakkokeinolain esityöt ja säännökset ovat useiden menettelysäännösten osalta epätäsmällisiä. Joiltakin keskeisiltä osin uusi pakkokeinolaki ei anna mitään tulkintatukea käytännön soveltamistilanteisiin. Tutkielman havaintona on, että oikeustilan selventämiseksi uutta pakkokeinolakia tulisi useilta osin täsmentää. Muutosesitykset ovat siis todennäköisiä.