Itsekriminointisuoja ja siitä poikkeaminen

Abstract

Tutkielma käsittelee rikosasian vastaajan itsekriminointisuojaa eli oikeutta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Tutkielma jakaantuu kolmeen pääkappaleeseen. Ensimmäisessä käydään läpi itsekriminointisuojan määritelmä, soveltaminen, säännökset ja oikeuskäytäntö. Toinen kappale käsittelee asianosaisen mahdollisuutta omaa harkintaansa käyttäen luopua itsekriminointisuojastaan. Aihetta lähestytään kahden esimerkin kautta: konkurssimenettelyn ja syyteneuvottelun (plea bargaining). Konkurssilain 4 luvun 5a § antaa velalliselle itsekriminointisuojan tietyin edellytyksin. Kappaleessa käydään läpi lainsäädännön vaiheita ja lain tarkoituksenmukaisuutta. Syyteneuvottelun osalta pohditaan, merkitseekö syyteneuvotteluun ryhtyminen ja tunnustaminen sitä, että rikoksesta epäilty luopuu itsekriminointisuojastaan. Kolmannessa pääkappaleessa esitellään ainoa hyväksytty poikkeus, jolla itsekriminointisuoja voidaan evätä asianosaiselta. Tämä poikkeus on syyllisyyttä tukevien johtopäätösten tekeminen syytetyn vaitiolosta.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistusta valmistellut työryhmä on esittänyt lukuun muutamia itsekriminointisuojan kannalta merkittäviä uudistuksia. Tutkielmassa arvioidaan näitä uudistusehdotuksia.

Tutkimuskysymyksinä on selvittää, voiko itsekriminointisuojasta tehdä poikkeuksia ja jos voi, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä. Lisäksi pohditaan, voiko rikosasian vastaaja tai tuleva vastaaja sitovasti luopua itsekriminointisuojastaan.

Tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen mutta aihetta on lähestytty myös oikeusvertailun ja oikeuspolitiikan näkökulmasta. Tutkielmassa on käsitelty kattavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Itsekriminointisuoja on erikoinen vastaajalle kuuluva oikeus, koska sen yhteensovittaminen muiden tahojen intressien kanssa on poikkeuksellisen haastavaa. Itsekriminointisuojan ydinalueeseen kuuluvista oikeuksista ei ole lupa poiketa. Ainoa poikkeus on näyttöarvon antaminen vastaajan passiivisuudelle poikkeuksellisissa tilanteissa. Poikkeus ei toimi ongelmattomasti. Rikosprosessissa vastaaja ei voi itseään sitovasti luopua itsekriminointisuojastaan. Rikosprosessin ulkopuolisissa menettelyissä se voi olla mahdollista tietyin prosessitoimin.