Velkajärjestelyn esteet ja velkajärjestelyn myöntäminen esteestä huolimatta

Abstract

Velkajärjestelyyn oikeutettuja ovat kaikki edellytykset täyttävät velalliset, jollei ole olemassa esteperustetta. Velkajärjestely on velallisen kaikkiin velkoihin kohdistuva insolvenssimenettely. Menettelyn taustalla on ajatus velallisen kokonaisvelkatilanteen eheyttämisestä, rehabilitaatiosta. Velkajärjestely on vielä tällä hetkellä kansallista menettelyä, mutta EU:ssa on ollut esillä sääntelyn yhtenäistäminen yksityishenkilön maksukyvyttömyystilanteiden ratkaisemista varten. Menettelyllisesti velkajärjestely on enimmälti dispositiivista.

Kuitenkin velkajärjestelyyn pääsy voi estyä, jos on olemassa jokin lain mukaisista esteperusteista. Esteperusteet kuvaavat velkaantumisen moitittavuutta ja niillä pyritään estämään yhteiskunta- ja maksumoraalin vastaisesti velkaantuneiden pääsy menettelyn piiriin. Este voi olla itse velan perusteeseen liittyvä syy tai se voi perustua velallisen omaan toimintaan. Joidenkin esteiden olemassaolo on havaittavissa helpommin. Toisissa taas joudutaan käyttämään tapauskohtaista harkintaa.

Joskus kuitenkin on katsottu kohtuulliseksi se, että lähtökohtaisesti moitittavassa menettelyssä velkaantunut velallinen pääsee velkajärjestelyyn. Näissä tilanteissa sovelletaan velkajärjestelylain mukaisia painavia syitä myöntää velkajärjestely esteestä huolimatta. Painavat syyt liittyvät velkaantumisesta kuluneeseen aikaan, menettelyn merkitykseen asian osapuolille sekä velallisen toimintaan ja muihin olosuhteisiin. Kuitenkin viimekädessä painavien syiden soveltaminen velkajärjestelyn myöntämisessä tulee perustua tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan.

Velallisen oikeusturvan kannalta ongelmallista on se, että esteperusteiden ja painavien syiden arviointi perustuu tapauskohtaiseen harkintaan. Näin velallinen ei voi välttämättä arvioida tapauksensa lopputulosta ennalta. Tästä syystä on tärkeä etsiä suuntaviivoja harkinnalle korkeimman oikeuden ennakkotapauksista sekä muusta oikeuskäytännöstä.