Demokratian aste ja kansanvallan toteutuminen Suomessa

Abstract

Tutkielma keskittyy tutkimaan Suomen julkisen vallankäytön järjestäytymistä valtio- ja kunnallishallinnon tasolla erityisesti yksilöiden vaikuttamis- ja osallistumisoikeuksien kannalta. Tutkielmassa luodaan katsaus yleisimpiin valtiomuotoihin sekä niiden tyypillisiin piirteisiin. Valtiomuotojen tarkastelun tavoitteena on löytää selkeitä eroja eri valtiomuotojen välillä ja näin auttaa täsmentämään demokratia-käsitteen sisältöä ja edelleen Suomen valtio- ja kunnallishallinnon de facto -muotoa.

Tutkielman toteutus on oikeusdogmaattinen. Työssä systematisoidaan ja analysoidaan kansanvallan toteutumisen kannalta keskeiset oikeudet, kuten vaikuttamisoikeus ja osallistumisoikeus, jotka muodostavat kaksi eri poliittisten oikeuksien luokkaa. Systematisoinnissa kartoitetaan kaikki Suomen lainsäädännöstä löytyvät vaikuttamis- ja osallistumisoikeudet. Systematisoinnin lisäksi Suomen valtiomuotoa verrataan kansainvälisesti tunnustettuihin demokratian vähimmäisehtoihin ja analysoidaan keskeiset kansanvaltaan liittyvät käsitteet kuten aloite, anomus, referendumi, plebiskiitti, kansanäänestys, vaalioikeus, äänioikeus ja äänestysoikeus. Analyysissä keskeisessä roolissa ovat kansainvälinen termistö sekä oikeusvertailu (erityisesti Sveitsin liittovaltio).

Tutkielman tuloksena Suomen demokratian aste määrittyy Aristoteleen demokratiakäsitteen, Michael Sawardin demokratiamääritelmän ja Alf Rossin demokratian ideaalimallin perusteella puolirajoitetuksi, nimelliseksi ja osittaiseksi. Suomen valtiomuoto määrittyy puolestaan seuraavasti: Suomen valtiomuoto on kansanvallan pois sulkeva, edustamiseen pohjautuva ja harvainvaltaa toteuttava näennäisparlamentaarinen hallintomalli. Määritelmä on klassisista valtiomuodoista lähimpänä autoritarismia. Aristoteleen valtio-opin mukaan se vastaa lähinnä aristokratiaa tai harvainvaltaa. Tutkielman johtopäätökset perustuvat pääosin seuraaviin tekijöihin: a) kansan käyttöön tarkoitettujen osallistumisoikeuksien täydellinen puuttuminen Suomen lainsäädännöstä, b) olemassa olevien vaikuttamisoikeuksien oikeusturvan puutteellisuus, c) lainsäädännössä käytetty semanttisesti harhaanjohtava terminologia ja d) fasadisääntely.