Eduskunnan hajottaminen ja ennenaikaiset eduskuntavaalit

Abstract

Tutkielma käsittelee perustuslain 26 §:ää, jossa säädetään eduskunnan hajottamisesta sekä ennenaikaisista eduskuntavaaleista. Tutkielmassa selvitetään, miten vuoden 2000 perustuslain järjestelmässä voidaan määrätä ennenaikaiset eduskuntavaalit. Pääpaino on pääministerin ja tasavallan presidentin toimivaltuuksien kuvaamisessa.

Tärkeimpiä tutkimuskysymyksiä ovat: miten eduskunta nykyisen oikeustilan vallitessa voidaan hajottaa, millä perusteilla vaalimääräys voidaan antaa ja mitä rajoituksia eduskunnan hajottamiselle on?

Tutkimusaihe on valtiosääntöoikeuden klassikko, jota ei ole tutkittu uuden perustuslain voimassa olon aikana. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä vuoden 2011 muutosvaaleista lähtien julkisuudessa on keskusteltu ennenaikaisten eduskuntavaalien mahdollisuudesta.

Tutkimusmetodi on lainoppi ja asiaa lähestytään oikeusperiaatesuuntautuneesti. Eduskunnan hajottamisen harkintaan sekä pääministerin että presidentin toimenpiteissä vaikuttavat valtiosääntöiset oikeusperiaatteet kansansuvereniteetti eli demokratiaperiaate ja parlamentarismi.

Hajotusoikeuden kehityksen hahmottamiseksi tutkielmassa on oikeushistoriallinen osio, jossa kuvataan kaikki hajotustapaukset Suomen historiassa. Teemaa avataan myös oikeusvertailulla.

Eduskunnan hajottamisen kehitys kuvastaa ylinten valtioelinten keskinäisiä suhteita. Se on konkreettinen esimerkki valtiosäännön muutoksesta presidenttikeskeisyydestä lähelle täyttä parlamentarismia. Ståhlbergin ja Relanderin luoma valtiokäytäntö antoi tasavallan presidentille vapaan harkintavallan asiassa. Tätä mahdollisuutta käytti voimakkaimmin Urho Kekkonen. Hajottamisen sitominen pääministerin aloitteeseen ilmentää nykyisen perustuslain tavoitetta vahvistaa eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen asemaa.

Tutkielmassa hahmotellaan neljä tyyppitilannetta, jolloin hajotus on mahdollinen nykyvaltiosäännön valossa. Johtopäätös on, että eduskunnan hajotusoikeuden sisältöä tulisi muuttaa. Aloite asiassa tulisi antaa eduskunnan puhemiehelle tai antaa koko valtaoikeus pääministerille. Myös perusteita sille, milloin hajotukseen turvaudutaan, tulisi avata perustuslaissa tarkemmin.