Rakennusurakoitsijan viivästysvastuu ja sen rajoittaminen YSE 1998 -ehtojen mukaan

Abstract

Tutkielma käsittelee rakennusurakoitsijan viivästysvastuuta ja sen rajoitta-mista rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaan. Rakennushankkeelle on tunnusomaista sopimussuhteen pitkäaikaisuus, suoritusten moninaisuus, useat osa-puolet sekä suoritusten alttius häiriötekijöille. Näistä syistä riski urakan viivästymisestä on todellinen ja korostunut rakennusurakassa.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia oikeusseuraamuksia urakoitsijalle aiheutuu urakan viivästyksen johdosta sekä mitkä ovat eri oikeusseuraamusten keskinäi-set suhteet ja edellytykset viivästystilanteessa. Pääpaino tutkimuksessa on YSE 18 §:n mukaisessa viivästyssakkoseuraamuksessa. Tarkoituksena on selvittää viivästyssakko-lausekkeen merkitystä vastuunrajoituslausekkeena.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että urakan viivästyminen ei aina johda urakoitsijan kannalta negatiivisiin oikeusseuraamuksiin. Tilaajalla ei ole kaikissa tilanteissa oikeutta vaatia urakoitsijalta korvausta viivästyksen johdosta, vaan urakoitsijan viivästysvastuuta on rajoitettu. YSE 1998 -ehdoissa on säädetty urakoitsijan oikeudesta saada lisäaikaa tietyissä tilanteissa ilman korvausvelvollisuutta. Niissä tapauksissa, joissa urakoitsijalle syntyy velvollisuus maksaa tilaajalle korvausta viivästymisen johdosta, on urakoitsijan korvausvelvollisuuden määrä rajoitettu YSE 18 §:n viivästyssakkolausekkeella. Viiväs-tyssakkolauseke menettää merkityksensä, jos urakoitsija on menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti.

Suomessa velvoiteoikeudelliseen lainsäädäntöön ei sisälly rakennusurakkasopimuksia nimenomaisesti säätelevää lakia. Rakennusurakan keskeisen sopimusjuridiikan lähteen muodostavat rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998. Tutkimuksesta selviää, että näennäisesti kattavasta ja selkeästä sääntelystä huolimatta YSE -ehdot eivät ole täydellisiä ja yksiselitteisiä, vaikka niitä on vakiintuneesti noudatettu vuosikymmeniä rakennusalalla. Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja uudistettaessa vuonna 1998 YSE 25 §:ään lisätyn uuden 3 momentin myötä on syntynyt tulkintaerimielisyys siitä, onko viivästyssakko ainoa seuraamus urakoitsijan viivästyksen jatkuessa yli maksimiviiväs-tyssakkoajan vai jatkuuko vastuu tämän jälkeen täysimääräisenä vahingonkorvausvas-tuuna. Johtopäätöksenä havaitaan, että tulkintakiistan tosiasiallinen merkitys on käytän-nössä huomattavasti vähäisempi.