Sopimuksen kehityskulku Roomalaisesta oikeudesta hyvinvointiyhteiskuntaan

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on esittää lyhyehkö, mutta ajallisesti verraten kattava yleiskuvaus sopimusoikeudellisesta kehityksestä roomalaisen oikeuden alkuajoista tämän päivän sopimuskäytäntöihin ja roomalaisen oikeuden merkityksestä tässä kehityskulussa. Tänä historiallisesti varsin pitkänä ajanjaksona oikeudellinen kehitys on joillakin sopimusoikeuden aloilla ollut yllättävän vähäistä ja joissakin seikoissa muuton on ollut varsin selvästi havaittavissa. Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä analysoimaan niiden tekijöiden ja olosuhteiden merkitystä, joilla on ollut oma osansa tässä kehityksessä. Tutkielman puitteissa ei ole mahdollista ei tarkoituksenmukaista eritellä kaikkia erilaisia sopimustyyppejä tai puuttua niiden yksilöllisiin eroihin vaan pyrkiä luomaan yleiskuva niistä pääpiirteistä, mitkä ovat vaikuttaneet sopimusoikeuden kehitykseen ja muutoksiin. Lainsäädäntö ja oikeusjärjestelmän toiminta kertoo yhteiskunnan arvomaailmasta ja samalla sen poliittisesta järjestelmän kehittymisestä ja se heijastaa – vaikkakin viivästyneenä – niitä arvoja ja käsityksiä, mitä yhteiskunta pitää oikeana. Mikään yhteiskunta ei voi loputtomasti säilyä sellaisessa tilanteessa, että kansalaisten arvot ja yhteiskunnan asettamat normit ovat vakavassa ristiriidassa keskenään. Hyvinvointiyhteiskunta asettaa kansalaisilleen erilaisia normeja kuin feodaalinen eriarvoisiin kansalaisryhmiin perustuva poliittinen järjestelmä. Hyvinvointiyhteiskunnan yleisesti hyväksyttynä tavoitteena on lainsäädännön avulla tasoittaa niitä eroja, jotka syntyvät eriarvoisten tai erivertaisten osapuolten välillä. Oikeusvaltion näkemyksen mukaan todellinen tasa-arvo voidaan siis saavuttaa vain siten, että eriarvoisuuden raja-aitoja madalletaan siksi, että kansalaisten välinen tasavertaisuus pääsisi toteutumaan myös käytännön tasolla eikä vain teoriassa. Toisaalta aloilla, joissa sopimusosapuolet ovat olleet jo aiemminkin verraten tasavertaisessa asemassa, niin lainsäädännöllinen säätely on olennaisesti vähäisempää, mikä ilmenee erityisesti kansainvälisissä liikesopimuksissa.