Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen muotomääräysten tulkinnasta

Abstract

Rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE) kuuluvat taloudellisesti merkittävimpiin suomalaisiin sopimusehtokokoelmiin. Ehtojen yli sadan vuoden taakse ulottuva historia, asema rakennusalan etujärjestöjen yhteisesti laatimina ehtoina sekä vakiintunut ja yleinen käyttö rakennustoiminnassa tekevät YSE-ehtoista tahdonvaltaiseen lainsäädäntöön rinnastettavan oikeuslähteen.

Rakennusurakka on pitkäkestoinen sopimus, joka asettaa sopimuspuolille pitkälle meneviä lojaliteettivelvollisuuksia. Useissa YSE-ehtojen määräyksissä säädellään tarkemmin sopimuspuolten välisen yhteistoiminnan sisältöä. Rakennusurakan osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta keskeiset määräykset sisältävät sopimustoimelle asetettuja muotovaatimuksia. Näitä määräyksiä kutsutaan muotomääräyksiksi. Muotomääräykset ovat sopimushallinnollisia määräyksiä, joiden tarkoituksena on sopimustoimen ulkoisen muodon avulla ennakolta määritellä ja ohjata osapuolten välisiä menettelytapoja. Muotomääräyksiä on asetettu sekä lainsäädännössä että sopimuksissa. Oikeuskirjallisuudessa ei ole saavutettu muotomääräysten tulkintaa koskevaa yhteisymmärrystä. Keskeinen ongelma on ollut muotomääräysten noudattamatta jättämisestä aiheutuvien oikeudellisten seuraamusten määrittely.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää YSE-ehtojen muotomääräysten tulkintaan liittyviä ongelmia. Tutkimuksessa tarkastellaan YSE-ehtoja sopimustyyppinä sekä sopimustyypin vaikutusta YSE-ehtojen tulkintaan ja soveltamiseen. Tutkimuksessa käydään läpi muotomääräysten tulkintaan liittyvät keskeiset teoriat sekä eritellään muotomääräyksiin liitetyt hyödyt ja haitat. Tässä yhteydessä esitetään tyyppitilanteiden avulla muotomääräysten hyötyjen ja haittojen tasapainotuksessa huomioon otettavia tekijöitä.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että muotomääräykset ovat sopimushallinnon kannalta hyödyllisiä sopimusmääräyksiä ja että ennakoitava oikeuskäytäntö on edellytys muotomääräyksiin liittyvien hyötyjen toteutumiselle. Muotomääräysten avulla sopimuspuolet voivat selkeyttää sopimushallintoa, estää sopimuksen sisällön hallitsemattoman muuttumisen sekä täsmentää lojaliteettiperiaatteen heille asettamia vaatimuksia. Muotomääräysten tulkintaan liittyvä keskeinen ongelma on auktoritatiivisen tulkintakehyksen puuttuminen. Sopimuspuolet eivät voi riittävässä määrin ennakoida sitä, miten tuomioistuin tulee tulkitsemaan muotomääräyksiä, minkä vuoksi he eivät voi ennakoida muotomääräyksen noudattamatta jättämisestä aiheutuvia oikeudellisia seuraamuksia. Tutkimuksessa havainnollistetaan oikeuskäytännön ja tästä poikkeavan rakennusurakkaa koskevan sopimuskäytännön aiheuttamaa epävarmuutta analysoimalla lisä- ja muutostöitä koskevien muotomääräysten tulkintaa välitystuomioissa ja oikeuskäytännössä.