Kulutusluottosääntelyn perusta, puutteet ja uudistukset

Abstract

Tutkielmassa on tarkoitus käsitellä kulutusluottosääntelyä, sen puutteita ja uudistuksia nimenomaisesti kansallisen, sekä olemassa olevan että mahdollisesti tulevan, sääntelyn näkökulmasta. EU:n tuottama lainsäädäntö on mukana läpi tutkielman siten, että aiheeseen olennaisimmin liittyvä sääntely on käsitelty hieman tarkemmin mutta muuten säännöksistä on vain mainittu. Tästä voi kuitenkin huomata, että usean lain muuttamisen tai alkuperäisen säätämisen taustalla on EU:n jäsenvaltioita velvoittava direktiivi. Lähtökohtaisesti tutkielma on oikeusdogmaattinen, mutta se sisältää myös empiirisen osuuden sekä voimaansaattamatonta säännöstelyä.

Tutkielmassa on keskitytty nimenomaisesti sellaisiin asioihin, jotka tuottavat ongelmia kulutusluottojärjestelmässä sekä sellaisiin säännöksiin, jotka ovat vireillä olevien uudistusten kohteina. Lisäksi sopimusoikeudellisella perussääntelyllä on tutkielmassa suuri osa.

Kulutusluottosääntely ja kulutusluottokäytäntö ovat hyvin kaukana toisistaan tietyssä suhteessa. Koko kulutusluottojärjestelmä on muuttanut muotoaan eikä lainsäädäntö ole pysynyt muutosten perässä. Toki tämä johtuu myös siitä että lainsäädäntöä ei ole mahdollista luoda kovin lyhyellä aikavälillä.

Käytännössä todennäköisesti loistavasti toimivat ratkaisut aiheuttavat ongelmia lainsäätäjälle ja ovat vaikeita tai lähes mahdottomia toteuttaa. Uudistuksia on vireillä ja lainsäädännön kehittämisestä puhutaan. Mutta riittävätkö uudistukset saamaan nykyisen tilanteen hallintaan. Näkisin että tällä hetkellä tiedossa olevat muutosehdotukset eivät riitä, mutta kun kulutusluottolainsäädännön kokonaisuudistusta varten asetettu työryhmä saa mietintönsä valmiiksi voimme toivottavasti nähdä selkeämpiä ratkaisuja.