Esisopimus muutostöistä ja aiesopimus lisätöistä, YSE 1998 -sopimusehtojen tulkintaa

Abstract

Suomen sisäisissä rakennusurakkasopimuksissa käytetään lähes poikkeuksetta YSE 1998 -sopimusehtoja. Sopimusehdot on laadittu muun muassa helpottamaan ja selkeyttämään sopijapuolten menettelyä urakan aikana. Tämä tavoite ei aina kuitenkaan toteudu, kun sopijapuolet toimivatkin toisin kuin mihin he ovat YSE-ehdoissa sitoutuneet. Tutkielmani tavoitteena on pyrkiä selvittämään YSE -ehtojen 43 §:n muutostyösopimusehdon sekä 46 §:n lisätyösopimusehdon luonnetta sekä niiden sitovuutta ja muutettavuutta rakennusurakan aikana. Tutkimusmenetelmistä olen käyttänyt oikeusdogmaattista lähestymistapaa niiltä osin, kuin selvitän sopimusehtojen tulkintaa ja muuttamista sekä toisaalta oikeusteoreettista menetelmää niiltä osin, kuin pyrin kategorisoimaan ja selvittämään lisä- ja muutostyösopimusehtojen käsitteitä.

Ensimmäisenä tavoitteena tutkielmassa on hahmottamaa ja selkeyttää YSE lisä- ja muutostyösopimusehtojen käsitteitä. Olen tarkastellut näitä ehtoja ja niiden perusteella tehtäviä lisä- ja muutostyösopimuksia ikään kuin itsenäisinä sopimuskokonaisuuksina suhteessa pääurakkasopimukseen. Tällainen tarkastelunäkökulma selkeyttää ja paljastaa lisä- ja muutostöiden merkitystä ja niiden taustalla olevia periaatteita. Tutkielmassani vertaan näitä sopimusehtoja luonteeltaan ja sitovuudeltaan esi- ja aiesopimuksiin. Tutkielman tuloksena voidaan havaita, että muutostyösopimusehdossa on paljon samoja piirteitä kuin esisopimuksessa ja lisätyösopimusehdossa on taas paljon samoja piirteitä aiesopimuksen kanssa.

Toisena tavoitteena tutkielmassa on pyrkiä selvittämään lisä- ja muutostyösopimusehtojen ja niiden menettelyn määrämuotojen sitovuutta sekä sopimusehtojen myöhempää muuttamista. Perustelen tutkielmassa ajatusta, että esisopimus muutostyösopimuksesta sitoo sen sanamuodon mukaisesti osapuolia, ja sen kirjallisuusvaatimus olisi muutostyösopimuksen pätevyyden edellytyksenä. Toisaalta taas aiesopimus lisätyösopimuksesta ei sido osapuolia, vaan sopijapuolet voivat siinä julkilausuttuja menettelysääntöjä noudattaen tehdä tai olla tekemättä lisätyösopimuksen.

Käytännössä kuitenkin osapuolet usein toimivat toisin kuin mihin he ovat alkuperäisessä urakkasopimuksessa sitoutuneet. Miten tällöin tulee suhtautua alkuperäisen urakkasopimuksen ehtoihin? Sopimusehtojen tulkinnassa pyritään usein selvittämään sopijapuolten sopimusehdolle antama merkitys sopimuksentekohetkellä. Tästä periaatteellisesta lähtökohdasta ja sopijapuolten myöhemmästä toisin toimimisesta on usein päädytty tulkitsemaan vakioehdoissa olevaa muotovaraumaa ohjesisältöisenä. Tässä tutkielmassa kritisoin tätä lähtökohtaa YSE- lisä- ja muutostyösopimusehtoja tulkittaessa, ja esitän vaihtoehtoisesti lähestymistavaksi ehtojen sanamuodon mukaisen tulkinnan jota sopijapuolet voivat myöhemmällä uudella sopimuksella muuttaa. Tällainen myöhempi sopimus voi olla myös konkludenttinen, esimerkiksi toisen sopijapuolen sopimuksenvastaisen menettelyn hyväksyminen. Kun sopijapuolet sopivat muuttavansa tietoisesti tai tiedostamatta sopimusehtoja, tulee tällöin kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota osapuolten luottamuksensuojan turvaamiseen, eli osapuolten perusteltuihin odotuksiin toisen sopijapuolen käyttäytymisessä sekä lojaliteettivelvollisuuteen sopijakumppania kohtaan. Tätä näkemystäni perustelen myös Korkeimman oikeuden antaman merkittävän ennakkotapauksen 2008:19 näkökulmasta.