Matkanjärjestäjän vahingonkorvausvelvollisuus matkustajalle sopimusrikkomustilanteessa

Abstract

Tutkielmassani syvennytään matkanjärjestäjän vahingonkorvausvelvollisuutta määrittäviin aspekteihin. Vahingonkorvaus on usein tehokkain keino vahinkojen hyvittämiseen, kun matkanjärjestäjän suoritus on virheellinen. Euroopan jäsenmaissa matkailulla huomattiin olevan tärkeä merkitys Euroopan yhdentymiselle, mikä sai aikaan matkailupolitiikkaa koskevat suuntaviivat jo 1980-luvun alkupuolella. Matkapakettidirektiivin pohjalta Suomessa säädettiin valmismatkalaki vuonna 1995. Matkanjärjestäjän vastuu on lain mukaan ekskulpaatiovastuuta, joten hänen tulee kyetä osoittaa menetelleensä huolellisesti., Matkanjärjestäjä voi vapautua vastuusta ainoastaan, jos hän kykenee osoittamaan vahingon johtuneen matkustajan omasta huolimattomuudesta tai ylivoimaisesta esteestä. Vähäisiä puutteita ja muutoksia matkassa ei pidetä sopimusrikkomuksena valmismatkalain mukaan. Kun korvausvelvollisuuden syntyä tai korvauksen määrää arvioidaan, yleisiin vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin turvaudutaan monin paikoin.

Aikaisemmin matkanjärjestäjä saattoi määrätä sopimusehdoissaan, minkä lainsäädännön nojalla hänen korvausvastuutaan kuljetuksen osalta arvioitiin. Vuonna 2002 valmismatkalakia muutettiin kuljetusvastuun osalta. Kuljetuksen aikana sattuneeseen vahinkoon tulevat valmismatkalain nojalla sovellettavaksi suoraan kuljetusoikeudelliset säädökset. Rautatie-, ilma- ja merikuljetusvahingoissa vastuu määräytyy suoraan kyseisten kuljetusmuotoja koskevien säädösten nojalla, jotka poikkeavat merkittävästi toisistaan.

Nykyisen sääntelyn ulottumattomiin jäävät yksilölliset matkapaketit sekä Internetin välityksellä varatut reittilennot. Lentomatkustajien oikeuksista ja nykyisen matkapakettidirektiivin mukaisista matkustajien oikeuksista tulisi mahdollisesti säätää yhteisessä säännöksessä, jotta sääntelyn ristiriitaisuudet voitaisiin poistaa. Tutkielma on lainopillinen tutkielma, jossa tutkin ja pyrin määrittämään erilaisten oikeuslähteiden avulla matkanjärjestäjän vahingonkorvausvastuuta. Tutkin lisäksi, miten muut tekijät vaikuttavat matkanjärjestäjän lopulliseen vastuuseen. Tutkimusaineistona on käytetty lainsäädäntöä, lakien esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja on käytetty laajasti.