Palveluntuottajan oikeussuoja sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelusetelijärjestelmässä

Abstract

Lainopillinen tutkielmani käsittelee palveluntuottajan oikeussuojaa nykyisessä sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelusetelijärjestelmässä. Pohdin tutkielmassani palveluntuottajan asemaa erityisesti uuden palvelusetelilain valossa. Palveluntuottajan oikeussuojalle näyttäisi aiheuttavan ongelmia ennen kaikkea palvelusetelilain 5§, jossa säännellään palveluntuottajien hyväksymisedellytyksistä. Säännöksen mukaan kunnalla näyttäisi olevan laaja harkintavalta sen suhteen, mitä velvoitteita se vaatii palveluntuottajilta. Palveluntuottajan oikeussuojan merkitys korostuu erityisesti sen vuoksi, että nykyisessä palvelusetelijärjestelmässä palveluntuottajina toimivat usein pienyrittäjät. Uuden palvelusetelilain esitöiden mukaan yksi tavoitteista on ollut nimenomaan tukea pienyrittäjyyttä. Koska palveluntuottajan oikeussuoja näyttäisi olevan nykyisen palvelusetelilain mukaan riippuvainen kunnan toimenpiteistä, tutkielmassa pohditaan myös sitä, minkälaiseksi kunnan rooli voisi muodostua tulevaisuudessa, jotta se turvaisi myös tuottajien oikeuksia.

Oikeus- ja yhteiskuntatutkimuksessa yksi keskeisimmistä teemoista on ollut viimeisten vuosikymmenien ajan valtion ja julkisen sektorin roolien muuttuminen hyvinvointivaltiossa. Kehitys kohti markkinaehtoisempaa yhteiskuntaa on lisännyt yksityisoikeuden merkitystä julkisen sektorin toiminta-alueella. Tutkielman lähtökohtana onkin etsiä välineitä palvelusetelijärjestelmän kehittämiseen ja erityisesti palveluntuottajan oikeussuojaan parantamiseen yksityisoikeuden tai tarkemmin määriteltynä modernin sopimusoikeuden ja uuden varallisuusoikeuden opeista.

Tuottajan oikeussuoja paranee vahvistamalla ja sisällyttämällä alkuvaiheessa palvelusetelijärjestelmän toiminnalliseen rakenteeseen modernin sopimusoikeuden ja uuden varallisuusoikeuden sidosperiaatteiden mukaisia toimintatapoja, esimerkkinä haastattelu palvelusetelituottajia hyväksyttäessä. Samalla ennakolliset menettelyt ehkäisevät vaaroja ja riskejä, jotka voivat syntyä myöhemmässä palvelusetelituottajan ja asiakkaan välisessä suhteessa, joten siitä koituu hyötyä myös kunnalle ja asiakkaalle. Uuden varallisuusoikeuden mukaiset sidosperiaatteet ja sopimusoikeuden lojaliteettivelvollisuuden mukaiset aktiiviset tai offensiiviset ulottuvuudet olisivat nimenomaan keskeisessä asemassa palvelusetelijärjestelmän toimivuuden kannalta. Oma-aloitteiset toimet korostuvat palvelusetelijärjestelmässä, koska tällä hetkellä uusi palvelusetelilaki on tarkoitettu nimenomaan puitelaiksi, joten tarkempaa sääntelyä on vältetty. Tarkemmat toimintatavat on jätetty kunnan harkinnan varaan, joten riippuu paljolti kunnasta, miten se kehittää uusia hyviä mekanismeja palvelusetelijärjestelmän parantamiseksi.