Aineeton varallisuus varallisuusoikeuden systematiikassa

Abstract

Tutkielman aiheena on aineettoman varallisuuden asema osana oikeusjärjestelmän ja varallisuusoikeuden systematiikkaa. Varallisuusoikeuden lisäksi aihetta lähestytään tiivistetysti kauppaoikeuden näkökulmasta. Tavoitteena on määrittää aineettoman varallisuuden kannalta keskeisiä tarttumapisteitä. Tutkielman kysymyksenasetteluun sisältyy siis yhtäältä, mihin varallisuusoikeuden osaan aineettomaan varallisuuteen liittyvillä kysymyksillä on liittymäkohtia ja toisaalta, millaisiin seikkoihin aineetonta varallisuutta koskevassa varallisuusoikeudellisessa arvioinnissa on mahdollista tukeutua.

Ensimmäisen teeman kannalta osoittautui, että aineetonta varallisuutta koskeville kysymyksille on löydettävissä liittymäkohtia varallisuusoikeuden kaikkiin osa-alueisiin. Osaalueista keskeisimpiä ovat velvoite- ja immateriaalioikeus. Lisäksi aineetonta varallisuutta koskeville kysymyksille on löydettävissä vahva yhteys esineoikeudellisiin sivullissuojakysymyksiin sekä kauppaoikeudellisiin markkinointi- ja kilpailuoikeudellisiin kysymyksenasetteluihin. Yhteys on löydettävissä myös työ- ja henkilöoikeudellisiin kysymyksiin.

Toisen teeman kannalta keskeisiksi osoittautuivat esimerkiksi kysymykset, mihin aineetonta varallisuusobjektia koskeva oikeus voi perustua ja millä tavoin oikeussubjektit voivat oikeudellisesti määrätä eli disponoida aineettomista varallisuusobjekteista. Johtopäätöksenä todetaan tämän edellyttävän, että kyse on yksilöidyistä aineettomista objektista, johon ihmisellä voi olla oikeusjärjestelmässä määräysvaltaa. Vaatimus varallisuusobjektin yksilöitävyydestä edellyttää, että aineeton kohde on mahdollista riittävällä tavalla yksilöidä, jotta siitä voi seurata oikeussubjektien välisissä henkilösuhteissa oikeuksia ja velvollisuuksia. Lisäksi oikeusjärjestyksestä on löydettävä riittävä peruste oikeuden syntymiselle. Keskeisessä asemassa ovat erityisesti immateriaalioikeudelliset säädökset. Lainsäädäntöön sisältyvät tällöin myös kriteerit siitä, milloin kyseessä on lain tarkoittama aineeton objekti esimerkiksi teos, kenellä siihen voi olla määräysvaltaa ja minkä sisältöiset oikeudet tulevat kyseeseen.

Lainsäädännön lisäksi aineettomia varallisuusobjekteja koskeva oikeus voi perustua oikeussubjektien tekemään oikeustoimeen. Oikeustoimi voi olla yksipuolinen tai se voi sisältää useampia tahdonilmaisuja. Kun on saatu määriteltyä, mihin aineetonta varallisuusobjektia koskeva oikeus perustuu sekä oikeuden sisältö. Tarkennuksena voidaan vielä todeta perusoikeustasoisen omaisuudensuojan koskevan myös aineetonta omaisuutta.