Vakuutussopimusehtojen vähäinen muutos : vanhojen tuotekantojen uudistaminen VSL 19.1 ja 20 a3. §:n sekä lautakuntakäytännön nojalla
Kuusjoki, Janika (2012)
There are no files associated with this item.
Kuusjoki, Janika
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Tiivistelmä
VSL mahdollistaa vakuutusyhtiöille oikeuden tehdä vakuutussopimuksiin joitakin muutoksia. Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Tutkielmassa on tarkoitus selventää kuluttajavakuutusten muutosperusteita sekä selvittää, millaisia vakuutusmuutoksia on pidettävä VSL 19.1 ja 20 a.3 §:n tarkoittamina vähäisinä muutoksina, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön. Määritelmän tulkinnan lisäksi tutkielmassa otetaan kantaa siihen, millaisia muutoksia run off- vakuutuskantoihin voitaisiin lainmukaisin keinoin tehdä. Tutkielma on toteutettu If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n toimeksiannosta. Teemasta on tuotettu julkisen tutkielman lisäksi myös rajattuja selvityksiä yhtiön sisäiseen käyttöön.
Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen. Lisäksi tutkielma sisältää laintulkintaa oikeusnormin tulkinnanvaraisuudesta johtuen. Tutkielmassa käydään läpi useita vakuutuslautakunnan ratkaisuja vuosilta 1994–2011. Kuluttajariitalautakunnan tapauksista esitellään kaksi, jotka käsittelevät tutkielman aihetta. Lautakuntaratkaisujen nojalla esitetään johtopäätöksiä sallituista muutoksista. Lautakuntakäytännön nojalla esitetään perusteita sille, millaisia muutoksia on pidetty vähäisenä ja miksi. Löydettyjen kriteerien perusteella esitellään toimia, joihin vakuutusyhtiö voisi lain mukaisesti ryhtyä, ja joiden seurauksena run off- kantojen ylläpito helpottuisi ja myös kannattavuus paranisi.
Lautakunnan ratkaisuiden valossa voidaan todeta, että vakuutussopimuslain vähäistä muutosta on tulkittava suppeasti. Lautakunta osoittaa ratkaisulinjallaan, että sopimussitovuuden periaate sekä heikomman osapuolen suojan periaate ovat vahvoja oikeusperiaatteita vakuutussopimusten kohdalla. Lautakunnan ratkaisujen perusteella ei ole sallittua tehdä run off- kantoihin merkittäviä muutoksia, jotka helpottaisivat asioiden hoitoa ja kannattavuutta. Muutostoimiksi ehdotetaan omavastuun ja maksun korotusta, sisällön vähentämistä sekä muutosten tekemistä erissä.
Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen. Lisäksi tutkielma sisältää laintulkintaa oikeusnormin tulkinnanvaraisuudesta johtuen. Tutkielmassa käydään läpi useita vakuutuslautakunnan ratkaisuja vuosilta 1994–2011. Kuluttajariitalautakunnan tapauksista esitellään kaksi, jotka käsittelevät tutkielman aihetta. Lautakuntaratkaisujen nojalla esitetään johtopäätöksiä sallituista muutoksista. Lautakuntakäytännön nojalla esitetään perusteita sille, millaisia muutoksia on pidetty vähäisenä ja miksi. Löydettyjen kriteerien perusteella esitellään toimia, joihin vakuutusyhtiö voisi lain mukaisesti ryhtyä, ja joiden seurauksena run off- kantojen ylläpito helpottuisi ja myös kannattavuus paranisi.
Lautakunnan ratkaisuiden valossa voidaan todeta, että vakuutussopimuslain vähäistä muutosta on tulkittava suppeasti. Lautakunta osoittaa ratkaisulinjallaan, että sopimussitovuuden periaate sekä heikomman osapuolen suojan periaate ovat vahvoja oikeusperiaatteita vakuutussopimusten kohdalla. Lautakunnan ratkaisujen perusteella ei ole sallittua tehdä run off- kantoihin merkittäviä muutoksia, jotka helpottaisivat asioiden hoitoa ja kannattavuutta. Muutostoimiksi ehdotetaan omavastuun ja maksun korotusta, sisällön vähentämistä sekä muutosten tekemistä erissä.
Kokoelmat
- Pro gradut [3934]