Vahingonkorvausvastuun syntyminen ja hallinta sopimusketjussa

Abstract

Tutkielmassa esitetään niitä argumentteja, joiden avulla voidaan arvioida sopimusvastuun ulottuvuutta yli välittömän sopimussuhteen. Tarkastelussa keskitytään sopimusketjun aiemman suoritusportaan ja loppukäyttäjän väliseen oikeussuhteeseen. Tutkielmassa selvitetään, missä tilanteissa aiemmalle suoritusportaalle voi syntyä sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu loppukäyttäjää kohtaan sopimusrikkomuksen seurauksena, ja toisaalta niitä keinoja, joiden avulla aiempi suoritusporras voi pyrkiä hallitsemaan tämän vastuun syntymistä. Tutkielma on rajattu koskemaan tilanteita, joissa kaikki sopimusketjun osapuolet ovat elinkeinonharjoittajia ja sopimusketjussa siirtyvä suorite on irtain esine.

Sopimusoikeuden yhtenä peruslähtökohtana on ollut sopimuksen oikeusvaikutuksien rajoittuminen sopimuksen välittömiin osapuoliin. Yhteiskunnan kehityksen ja liikeelämän monipuolistumisen seurauksena tämä rajoitus ei kuitenkaan ole enää ehdoton. Yhä useammin on sallittu sopimusperusteisten vaatimusten esittäminen sopimusketjun muuta osapuolta kuin välitöntä sopimuskumppania kohtaan. Ilmiöstä käytetään nimitystä sopimusvastuun henkilöllisen ulottuvuuden laajentuminen, ja se on omiaan lisäämään yritysten vastuuriskejä.

Sopimusvastuun syntyminen yli välittömän sopimussuhteen on lailla sääntelemättömissäkin tilanteissa mahdollista silloin, kun vastuun perustamiselle on olemassa erityisiä perusteita. Sopimusketjutilanteissa vastuun syntyminen yli välittömän sopimussuhteen edellyttää ainakin oikeussuhteen läheisyyttä ja välittömän korvaustien estymistä. Sopimusketjun sopimussuhteiden sisältö voi lopulta kuitenkin estää vastuun syntymisen tai rajoittaa sen laajuutta. Sopimusvastuun hallinnassa keskeiseksi nousevat vastuunrajoitusehdot, joiden avulla yritys voi suojautua mahdollista vahingonkorvausvastuutaan vastaan.