Sopimuksesta ja sopimusvastuusta : kohti dynaamista sopimusta ja sopimusvastuuta

Abstract

Oheisessa Pro gradu –tutkielmassa kirjoittaja lähtee liikkeelle sopimuskäsityksen ja sopimusvastuun murroksesta. Perinteisen sopimuksen pistekäsityksen on nähty menettäneen merkitystään useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Käsityksen staattisuus vaikuttaisi johtavan sopimuskäsitteen uusiutumis- ja ongelmanratkaisukyvyn heikkenemiseen modernissa markkinataloudessa, minkä vuoksi uusi lähestymistapa on kauppaoikeuden alalla tarpeen.

Aiheen hahmottelun lähtökohtana on luontevaa lähteä liikkeelle oikeusdogmaattisesta tutkimusmetodista, jolla mm. selvitetään Suomen kauppalain (355/1987 vp) systematiikan kautta kauppalaille ominaisen sopimuskäsityksen sisältöä sopimusoikeudellisine lähtökohtineen ja periaatteineen. Tämän seurauksena on olennaista perehtyä myös perinteiseen sopimusvastuuseen, joka perustuu edellä mainitulle pistekäsitykselle nähden kauppasopimuskumppanit vastakkaisina toimijoina oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Näistä lähtökohdista käsin on tarpeen tutustua kauppalain seuraamusjärjestelmään ja sen alaan keskittäen erityistä huomioita vahingonkorvaukselle sopimussuhteessa.

Seuraavaksi pyritään havainnollistamaan näkökantoja sopimuskäsityksen murroksesta, mikä on muotoutumassa periaatteiden vaikutuksesta kohti dynaamista sopimuskäsitystä, joka pyrkii suuntaamaan sopimuksen näkökulman yhteistyöhön, tavoitteeseen ja tarkoitukseen. Dynaaminen sopimus tarvitsee rinnalleen luonnollisesti myös tehokkaan sopimusvastuun, jotta markkinoiden alati muuttuva toiminta voisi pysyä tehokkaana. Tämän seurauksena pyrkimyksenä on esittää näkökohtia, joiden valossa dynaaminen sopimusvastuu olisi hahmotettavissa dynaamista sopimuskäsitystä korreloivaksi.