Näinhän me sovittiin : pysäköintisopimuksen ja muiden arkisten vakiosopimusten syntytavat, kohtuullisuus ja lainsäädäntökehitys

Abstract

Nyky-yhteiskunta rakentuu erilaisten sopimusten pohjalle. Sitoutuminen sopimukseen voi tapahtua klikkaamalla painiketta internetissä, pysäköimällä auto tai melkein millä muullakin tavalla tahansa. Toiminta on nopeaa, eikä toisinaan todella monimutkaisiin vakioehtoihin juuri perehdytä. Kutsun näitä jokapäiväisissä elämässämme esiintyviä, verrattain pieniä velvoitteita koskevia ja usein spontaanisti tehtäviä sopimuksia arkisiksi vakiosopimuksiksi. Näennäinen vähämerkityksisyys johtaa usein myös yllätyksiin: ankarat maksuehdot, omista immateriaalioikeuksista luopuminen ja epäselvien sopimusten aiheuttamien oikeudenkäyntien kulut ovat näistä osuvia esimerkkejä.

Tutkielmani alussa esittelen arkisia vakiosopimuksia koskevaa teoriaa ja taustaa. Käsittelen esimerkiksi varallisuusoikeuden yleisiä periaatteita ja sopimusten erilaisia syntymekanismeja. Jäljempänä erityistä huomiota saa otsikon mukaisesti yksityisen pysäköinninvalvonnan pysäköintisopimus ja sen kohtuullisuus, syntyminen ja lainsäädännöllinen kehitys. Tämän lisäksi luodaan myös katsaus joihinkin pysäköintisopimuksen erityiskysymyksiin. Muita arkisia vakiosopimustyyppejä tarkastellaan yleisluonteisen esitellyn lisäksi kutakin jostain otsikon kolmesta näkökulmasta: pienlainasopimuksia lainsäädännön, verkossa tehtäviä sopimuksia kohtuullisuuden ja eräitä arkisia käytännön tilanteita syntymekanismin kannalta.

Tutkielman perimmäisenä tarkoituksena on etsiä arkisten vakiosopimusten tyypillisiä piirteitä ja haasteita sekä lopulta myös ratkaisuja. Tässä käytän apunani paitsi tyypillisiä sopimusoikeuden työkaluja, myös Juha Karhun uuden varallisuusoikeuden oppeja. Sitä soveltamalla pyrin perusoikeusmyönteiseen ja tilanneherkkää ajattelua ilmentävään lopputulokseen, jossa todellinen toimivuus ja oikeudenmukaisuus ovat avainasemassa.