Edunvalvonta edustusmuotona : tarkastelussa edunvalvojan kompetenssi, päämiehen itsemääräämisoikeus ja kolmannen asema

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan holhoustoimilain mukaista edunvalvontaa edustusmuotona. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota erityisesti edunvalvojan kelpoisuuden muodostumiseen, päämiehen itsemääräämisoikeuteen sekä sopimuskumppanin asemaan oikeustoimissa. Tutkielman lopussa kiinnitetään huomiota myös edunvalvojan vahingonkorvausvelvollisuuteen niin päämiestään kuin sopimus-kumppaniakin kohtaan.

Edunvalvonta poikkeaa muista edustusmuodoista siinä, että se on laissa tarkoin säännelty, eikä siinä ole jätetty mahdollisuutta päämiehelle ja edunvalvojalle sopia edustusvallan rajoista. Edunvalvojan kompetenssi ja toimivalta ovat luettavissa suoraan lain säännöksistä tai edunvalvojan määränneen viranomaisen päätöksestä. Tämän lisäksi edunvalvojan kelpoisuuteen on laissa säädetty erityisiä poikkeuksia, kuten lahjoituskielto, itsekontrahointikielto ja edustusvallan yhtymisen kielto. Lisäksi holhoustoimilaissa on säädetty luvanvaraisista oikeustoimista, jotka vaativat holhousviranomaisen luvan ollakseen päteviä ja rajoittavat näin merkittävästi edunvalvojan kelpoisuutta.

Edunvalvontaan liittyvät erityissäännökset ja sopimuskumppanille asetettu selvitysvastuu tekevät edunvalvonnan ja edunvalvojan tekemien oikeustoimien erityislainsäädännön tuntemisen keskeiseksi pätevien sopimusten syntymisen kannalta. Koska edunvalvonta koskee ihmisiä, jotka eivät enää itse kykene huolehtimaan asioistaan, on sääntelystä tehty päämiestä suojaavaa ja sen vuoksi sopimuskumppanin asema edunvalvonnassa olevan kanssa tehdyissä sopimuksissa on monesti heikompi kuin muissa edustussuhteissa. Jos sopimuskumppani ei selvitä näitä asioita ja sopimus ei olekaan näiden seikkojen vuosi pätevä, ei sopimuskumppani voi saada vilpittömän mielen suojaa.