Tuottamuksellisesta tienpidosta, työturvallisuuden laiminlyönnistä ja yhteiskuntavastuuohjelmaan perustuvista ympäristövelvollisuuksista johtuva vahingonkorvausvastuu ja vastuutahot

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen vahingonkorvausvastuuta ja eri vastuutahoja kolmessa toimintaympäristössä: valtion kunnossapitämien maanteiden ja kevyen liikenteen väylien tuottamuksellinen tienpito, työnantajalle kuuluvien työturvallisuusvelvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti sekä yrityksen yhteiskuntavastuuohjelmaan perustuvat ympäristötoimintapolitiikat. Työturvallisuuden osalta tarkastelen myös rikosvastuuta. Tutkielman tarkoitus on saada lukija ymmärtämään vahingonkorvausvastuun perustavat seikat, olennainen vahingonkorvauskäytännöstä sekä ne tahot, joihin vastuu kohdistetaan näissä kolmessa toimintaympäristössä.

Yleisten maanteiden ja kevyen liikenteen väylien huonosta kunnosta johtuvista vahingoista ei välttämättä seuraa vahingonkorvausvastuuta valtiolle, vaan vahingon tulee johtua tuottamuksellisesta toiminnasta. Lainsäädännöllinen perusta löytyy vahingonkorvauslaista, jossa määritellään esimerkiksi tuottamus ja maantielain 33 §:stä, jonka mukaan maanteiden tulee olla yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Työturvallisuuslaki ja työpaikkoja koskevat yksityiskohtaiset säännökset valtioneuvoston asetuksissa ja päätöksissä säätävät työnantajalle paljon velvollisuuksia, jotka työnantajan tulee ottaa tarkasti huomioon.

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta perustuu ankaralle vastuulle ja synnyttää vahingonkorvausvastuun toiminnanhajoittajalle eli taholle, jonka toiminta pilaa tai turmelee ympäristöä. Yrityksen yhteiskuntavastuuohjelmaan perustuvat ympäristötoimintapolitiikat ovat enemmän eettistä, moraalista ja tavoitteisiin perustuvaa vastuuta ympäristöstä ja näin ollen ei välttämättä sido oikeudellisesti.

Tutkielma perustuu suomalaiseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytännöstä suurimmaksi osin KKO:n ratkaisuihin. Näin ollen tutkielma ei ole oikeusvertaileva, vaan oikeusdogmaattinen. Melko tuore ratkaisu KKO 2014:20 on tärkeä osa tutkielmaa. Tässä ratkaisussa KKO ottaa perusteluissaan kantaa yksityiskohtaisesti siihen millä tavalla oikeushenkilön ja luonnollisen henkilön vastuu jaetaan organisaation sisällä työturvallisuusrikostapauksessa.

Vahingonkorvausvastuussa tuottamuksellisesta tienpidosta johtuvista vahingoista on ensisijaisesti valtio ja toissijaisesti urakoitsija. Käytännössä vastuu on useimmiten urakoitsijalla, jonka tulee noudattaa yksityiskohtaisia urakkasopimusten ehtoja vastuulta välttyäkseen. Työturvallisuudesta on vastuussa pääsäännön mukaan työnantaja, jonka velvollisuuksiin kuuluu koko työpaikan työsuojelu. Vastuu voidaan kohdistaa myös ylimmille johtotasoille kuten yrityksen toimitusjohtajalle tiettyjen kriteerien täyttyessä. Yhteiskuntavastuuohjelman luoneilla henkilöillä on päävastuu siihen sisältyvistä ympäristötoimintapolitiikoista. Kaikkia näitä vastuutahoja yhdistää lainsäädännössä tai oikeuskäytännön kautta muodostunut ankara vastuu.