Ääni draaman rakentajana installaatiosarjassa Minä olen

Abstract

Tämän taiteellisen, tekijälähtöisen tutkimuksen aiheena oli paikkasidonnaisten installaatioiden sisällön kehittäminen. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda installaatioiden rakenteen analysointimalli paikkasidonnaisille installaatioille. Tutkimukseen liittyi produktiosa, installaatiosarja Minä olen. Installaatiosarjaan kuului neljä erillistä teosta, jotka yhdessä muodostivat dramatisoidun tarinan. Teossarja esiteltiin yleisölle ”Heijasteista”- installaatiovaelluksella Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Oravisalossa 1.10. ja 3.10. 2010. Tutkimukseen kuuluva taiteellinen produkti toimi kokeena ja tutkimusaineistona. Tutkimuksessa kysyttiin ”Mitkä tekijät rakentavat draamaa installaatiosarjassa Minä olen?” Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä ja aineistoa tulkittiin dramaturgisen ja intertekstuaalisen tulkintakehikon lävitse. Tulokset perustuvat tulkintaan, minkä sisältöä on perusteltu erilaisilla lähdeviittauksilla. Tutkimusaineiston perusteella saatiin selville neljä osatekijää, joista teossarjan Minä olen sisältö rakentuu. Osatekijät olivat ääni, subjekti, valo ja paikka. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkimus rajattiin yhteen draamaa rakentavaan tekijään, ääneen. Tutkimuksen taustateoriana toimi Anu Juvan kehittämä elokuvamusiikin funktioanalyysi, josta sovellettiin tutkimukselle teoreettinen malli. Tutkimuksen perusteella installaatioiden äänille voitiin määritellä kokemuksellisia funktioita, sisältöfunktioita ja rakenteellisia funktioita. Tutkimuksessa havaittiin funktioanalyysin soveltuvan myös muiden installaatioiden sisältöä rakentavien tekijöiden määrittelyyn. Jatkotutkimusaiheena on installaatioiden rakenteen tarkemman analysointimallin kehittäminen funktioanalyysiin perustuen.