Ruumiin muokkaus performaationa
Laisalmi, Pirjo (2011)
There are no files associated with this item.
Laisalmi, Pirjo
Lapin yliopisto
2011
openAccess
Tiivistelmä
Tutkimuksessani tarkastelin, mitä kuvallinen ja sanallinen aineisto kertoo ruumiin muokkauksesta oman aikamme ilmiönä, mihin muokkaus liitetään ja mihin se kohdistuu? Millainen ilmiö ruumiin muokkaus on esittämisen ja esityksen näkökulmasta? Voidaanko muokkaukset nähdä kulttuurisesti rakentuvina (Stuart Hall), sosiaalisen identiteetin rakennusprosessina Judith Butlerin tapaan?
Tutkimusstrategiana toimi havainnointi niin aineiston hankinnassa kuin sisällön analyysissä. Tarkastelun kohteeksi nostin kolme toteutuskontekstia ruumiin muokkauksesta, joissa plastiikkakirurgia on keskiössä; muusikko Michael Jackson, performanssitaiteilija Orlan sekä tietokoneohjelmoija Dennis Avner. Toteutuksia tarkastelin Judith Butlerin performatiivisuus -käsitteen ja queer -teorian tukemana. Butlerin ajattelussa keskeistä on sosiaalinen sukupuoli, jota toisin toistamalla syntyy mahdollisuus muutokseen – vallalla olevan mies-nainen jaottelun kumoamiseen. Mitä ilmeisimmin Butler hakee sukupuolen teoriallaan oikeutusta ja hyväksyntää heteronormatiivisuudesta poikkeavien asemiin.
Tutkimusaineistostani ilmeni, että kaikkia kolmea toteutusta voi kutsua butlerilaiseksi prosessiksi. Jacksonin identiteettiprosessissa voi nähdä vastustusta vallalla olevaa sukupuolijakoa ja rodullistamista vastaan. Orlanin tapauksessa vastustus kohdistuu kauneuskäsityksiin, yhdenmukaisuuksiin. Lähimmäksi Butlerin ajatusta asettuu Avnerin prosessi, joka on nähtävä pyrkimyksenä performatiivisesti kumota ja syrjäyttää luonnollistettu sukupuolitettu kahtiajako jopa sukupuoli ja laji. Jacksonin, Orlanin ja Avnerin muokkausprosessin yhdistävänä juonena on kollaasimaisuus, joka ilmenee muutoksena pinnalla, etenkin kasvoissa. Esimerkkitapaukset tuottavat uudenlaista tulkintaa, historiaa, uudenlaisia representaatioita, etenkin taiteellisessa ja rodullisessa kontekstissa.
Tutkimushavaintona on, että kaikki ilmiöt sijoittuvat tiettyyn aikaan ja tilaan. Tässä ajassa keskeiseksi nousee toiminnan taso, näkyminen, nähdyksi tuleminen. Ihmisen toiminta määrittyy kaikilta osin kulttuurisesti. Nuoruutta ihannoidaan, lisävärin antavat taiteen ja erilaisuuden nimissä tehdyt radikaalitkin oman elämän merkityksellistämiseksi toteutetut ideamaailman esitykset. Ruumiin muokkauksella voidaan tietoisesti kritisoida tai myötäillä, kuitenkin ideana on optinen näkyvyys. Erilaiset subjektiasemat ja identiteetit (vastustajat, erot, sosiaaliset jaot) avaavat mahdollisuuksia nähdä toisin ja mahdollistavat uusien subjektien ja identiteettien syntyä. Nykyinen ruumiinkulttuuri on sävyltään butlerilaista muutosta. Keskeisintä on sosiokulttuurinen ruumis, investoinnin kohde. Esittäminen ja esitys ovat keskiössä. Rajoja rikotaan toistamalla toisin totuttuja esityksiä, niin sukupuolta kuin rotua, lajiakin.
Tutkimusstrategiana toimi havainnointi niin aineiston hankinnassa kuin sisällön analyysissä. Tarkastelun kohteeksi nostin kolme toteutuskontekstia ruumiin muokkauksesta, joissa plastiikkakirurgia on keskiössä; muusikko Michael Jackson, performanssitaiteilija Orlan sekä tietokoneohjelmoija Dennis Avner. Toteutuksia tarkastelin Judith Butlerin performatiivisuus -käsitteen ja queer -teorian tukemana. Butlerin ajattelussa keskeistä on sosiaalinen sukupuoli, jota toisin toistamalla syntyy mahdollisuus muutokseen – vallalla olevan mies-nainen jaottelun kumoamiseen. Mitä ilmeisimmin Butler hakee sukupuolen teoriallaan oikeutusta ja hyväksyntää heteronormatiivisuudesta poikkeavien asemiin.
Tutkimusaineistostani ilmeni, että kaikkia kolmea toteutusta voi kutsua butlerilaiseksi prosessiksi. Jacksonin identiteettiprosessissa voi nähdä vastustusta vallalla olevaa sukupuolijakoa ja rodullistamista vastaan. Orlanin tapauksessa vastustus kohdistuu kauneuskäsityksiin, yhdenmukaisuuksiin. Lähimmäksi Butlerin ajatusta asettuu Avnerin prosessi, joka on nähtävä pyrkimyksenä performatiivisesti kumota ja syrjäyttää luonnollistettu sukupuolitettu kahtiajako jopa sukupuoli ja laji. Jacksonin, Orlanin ja Avnerin muokkausprosessin yhdistävänä juonena on kollaasimaisuus, joka ilmenee muutoksena pinnalla, etenkin kasvoissa. Esimerkkitapaukset tuottavat uudenlaista tulkintaa, historiaa, uudenlaisia representaatioita, etenkin taiteellisessa ja rodullisessa kontekstissa.
Tutkimushavaintona on, että kaikki ilmiöt sijoittuvat tiettyyn aikaan ja tilaan. Tässä ajassa keskeiseksi nousee toiminnan taso, näkyminen, nähdyksi tuleminen. Ihmisen toiminta määrittyy kaikilta osin kulttuurisesti. Nuoruutta ihannoidaan, lisävärin antavat taiteen ja erilaisuuden nimissä tehdyt radikaalitkin oman elämän merkityksellistämiseksi toteutetut ideamaailman esitykset. Ruumiin muokkauksella voidaan tietoisesti kritisoida tai myötäillä, kuitenkin ideana on optinen näkyvyys. Erilaiset subjektiasemat ja identiteetit (vastustajat, erot, sosiaaliset jaot) avaavat mahdollisuuksia nähdä toisin ja mahdollistavat uusien subjektien ja identiteettien syntyä. Nykyinen ruumiinkulttuuri on sävyltään butlerilaista muutosta. Keskeisintä on sosiokulttuurinen ruumis, investoinnin kohde. Esittäminen ja esitys ovat keskiössä. Rajoja rikotaan toistamalla toisin totuttuja esityksiä, niin sukupuolta kuin rotua, lajiakin.
Kokoelmat
- Pro gradut [4089]